tiistai 27. elokuuta 2013

Emma Salokoski & UMO - Rytmihyrrä - Rytmyra (2011)

ARVIO

Emma Salokoski & UMO
Rytmihyrrä - Eläinlauluja lapsille
Rytmyra  -  Djursånger för barn
(2011)


       ------------------------------------------------------------
      "
Lyöpä rumpuun
        soita vaan
        sirkuksessa temppuillaan."

       (Sirkusapina)
      --------------------------------------------------------------


Emma Salokosken
ensimmäinen lastenlevy on vaikuttava yhteistyö UMO:n kanssa. Levy on musiikillista ilotulitusta ja muistuttaa siitä, ettei orkesterimusiikin tunnelmaa voi imitoida pienemmillä kokoonpanoilla. On hienoa, että UMO on olemassa ja on tuplasti hienoa, että se tekee musiikkia myös lapsille.

Säveltäjä-kapellimestari Kirmo Lintisen kappaleet seilaavat swingin, bossanovan, ragtimen ja sirkusmusiikin maailmoissa, ja Salokosken eläytyvä ja raikas laulu pitää otteessaan. Kokonaisuus on viihdyttävä ja varman kuuloinen. 

Tupla-CD:llä kappaleet lauletaan suomeksi ja ruotsiksi. Ruotsinkieliset alkuperäistekstit ovat Mayvor Fridlund-Lintisen käsialaa, ja suomenkielisen käännöksen on tehnyt palkittu lastenkirjailija ja mm. Soili Perkiön Karvakorvan laulupurkistakin vastaava Hannele Huovi. Ruotsinkielisiä eläinlauluja tehtiin alunperin 28 kappaletta kirjaprojektia varten. Niistä lauluista Kirmo Lintinen sovitti 18 UMO:n ja Emma Salokosken esitettäviksi. Eläinlauluja lapsille esitettiin konserteissa levyn julkaisuvuonna 2011. 

Eläinlauluja lapsille on siis kokoelma lauluja eri eläimistä, eli temaattinen jatko Marjatta Meritähden ja Laura Latvalan lastenklassikolle Pikku-Marjan eläinlauluja (1981). Tälläkin levyllä  tekstejä yhdistää oikeastaan vain se, että jokaisessa laulussa lauletaan eri eläimestä - nämä eivät tosin ole aakkosjärjestyksessä kuten Meritähden ja Latvalan levyllä.

Isomman yhdistävän tarinan puute onkin levyn heikoin lenkki: Huovin teksteissä on paljon viihdyttäviä yksityiskohtia ja hauskoja riimejä, muttei kuitenkaan klassikkotasolle yltäviä oivalluksia tai takiaisen lailla tarttuvia kohtia. Siksi melko lyhyissä lauluissa keskittynytkin kuuntelija joutuu itse kuvittelemaan turhan paljon laulun kohteena olevien eläinten ominaisuuksia tai paikkoja joihin tekstit sijoittuvat. Lapsikuuntelija nappaa pari kyllä hauskoja paikkoja ja otuksia, mutta ohittaa myös monta faunan edustajaa koska niitä käsitellään turhan nopeasti tai ylimalkaisesti.

      --------------------------------------------------------------
     "Possu on nätti
       mutaa se mätti
       possun viihtyisä liejuinen lätti"

      (Sottainen possu)
      --------------------------------------------------------------



Ruotsinkieliset tekstit arvostelijanne kuunteli sujuvasti muttei ole kompetentti arvioimaan niitä. Periaatteessa kuitenkin ruotsia ymmärtävää kuuntelijaa viihdyttää huomata pieniä tunnelmaeroja laulujen erikielisissä versioissa. Kaksikielinen Emma Salokoski eläytyy luonnollisesti yhtä vakuuttavasti kummallakin kielellä.

Levyn alkusoittoa seuraava rumpua lyövä Sirkusapina on hittimäisen tarttuva ja samalla oiva johdatus levyn musiikilliseen monipuolisuuteen. Jazzin maailmat venyvät monta kertaa näyttämömusiikin suuntaan, esimerkiksi Biisoni kävelyllä -kappaleen sävelkieli tuo mieleen Jukka Linkolan lastenoopperat, ja toisaalta esimerkiksi Sinivalaat Richard Rodgersin musikaalisävelmät.

Levy kuulostaa alusta loppuun suurelta ja upealta, ja parin kuuntelukerran jälkeen melodiat heräävät toiselle tasolle ja antavat kuulijan havaita lukuisia pieniä nyansseja orkesterisovituksissa. Monimuotoisuutensa puolesta levyä voisi käyttää myös opetusmateriaalina erilaisista tyyleistä ja rytmiikoista.

Aineksista olisi myös voinut tehdä hiukan pidempiä kokonaisuuksia, ehkäpä jopa yhtenäisen tarinan. Nyt 1-2 minuutin mittaiset laulut ovat kovin irrallisia niin sävellyksinä kuin teksteiltään. Elämme toki hektisessä maailmassa ja lapsetkin tottuvat nopeisiin tilanteisiin, mutta välillä levyn vauhdikas vyörytys hengästyttää.

Kokonaisuutena yhteistyö on kuitenkin erittäin onnistunut, ja toivottavasti tälle saataisiin jatkoakin joskus tulevaisuudessa!

8/10



CD 1
1. Alkusoitto
2. Sirkusapina
3. Biisoni kävelyllä
4. Colliekoira
5. Sottainen possu
6. Hai
7. Saavi punkka
8. Pingviinisamba
9. Korvameduusa
10. Viisi tiikeriä
11. Leijona
12. Jättipanda
13. Korkotiili-limerikki
14. Skorpioni
15. Sinivalaat
16. Undulaattienkeli
17. Flamingo
18. Kekoblues
19. Rotan rokki
20. Sarvijaakko
21. Loppusoitto

CD 2
1. Uvertyr
2. Cirkusapan
3. Bison på promenad
4. Colliehunden
5. Små smutsiga grisar
6. Havens farligaste djur
7. Badibunka
8. Pingvinsamba
9. Öronmaneten
10. Fem tigrar
11. Snabba fötter
12. Jättepandan mår som den går
13. Krokodillimerick
14. Skorpiongadden
15. Tillsammans
16. Undulat ängeln
17. Den bökande näbben
18. Stackblues
19. Råttans rock ´n roll
20. Skalbaggen
21. Slutmusik

Julkaisija: Emi Finland Oy

www.umo.fi/
www.texicalli.net/emmasalokoski/


PS.
Levyn ilmestyessä maaliskuussa 2011 sitä mainostettiin mm. virkkeellä "Rytmihyrrä / Rytmyran on tiettävästi ensimmäinen CD,  jolla samat kappaleet lauletaan molemmilla virallisilla kielillämme". Musiikkisokkelon täytyy mainita, ettei tämä tieto ihan pitänyt paikkaansa. Levy on toki harvinaisuus lajissaan, mutta Turun filharmonisen orkesterin kaksikielinen lastenlevy Tutti Frutti ehti ilmestyä jo kahta vuotta aikaisemmin vuonna 2009, ja siinäkin on nimenomaan samat laulut suomeksi ja ruotsiksi.

Kaksikielisiä lastenlevytyksiä ei toki ole paljoa, mutta on niitäkin jonkun verran: Myös vuonna 2009 ilmestyneen Laululaukun ruotsinkielinen versio ilmestyi samoihin aikoihin Rytmihyrrän kanssa vuonna 2011, ja esimerkiksi M.A.Numminen on levyttänyt samoja lastenlauluja sekä suomeksi että ruotsiksi jo 1970-luvulla, samoin myöhemmin mm. Pentti Rasinkangas (Pentti Russinkaka), Sås&Kopp (Sotta & Pytty) sekä Arne Alligator (Aarne Alligaattori). Kaksikielisiä yhteisjulkaisuja ei näilläkään taiteilijoilla ole katalogissaan, vaan erikieliset levytykset on julkaistu erillisinä painoksina.

Rytmihyrrä on Lasten oman radion viikon levy 26.8.-1.9.2013 ja se kuullaan päivittäin klo 9.00 ja 16.00.  Rytmyra kuullaan keskiviikkona 28.8. Barnkalas-ohjelmassa klo 17.00.
Lasten oma radio kuuluu osoitteessa www.lastenomaradio.fi.

Onko sinulla omia muistoja tai kommentteja tästä levystä? Kirjoita toki muistosi kommenttikenttään!

perjantai 9. elokuuta 2013

#2 Mikko Alatalo - Eläimiä suomalaismetsissä (1981)

LASTEN LEVYKLASSIKKO

#2 Mikko Alatalo - Eläimiä suomalaismetsissä (1981)
genre: iskelmä, rock, punk, reggae, huumori


     ------------------------------------------------------------
      "
Kyllä kylässä voit käydä Känkkäränkkä
       kun on Känkkäränkkä-päivä
       onhan se kiva, että lapsilla on oma vänkkäräsäärinen noita"

       (Känkkäränkkä)
      --------------------------------------------------------------

 

Mikko Alatalo on tehnyt pitkän uran viihteessä, ja hänen diskografiassaan on myös neljä lastenlevyä. Niistä ensimmäinen, pääosin Harri Rinteen kanssa sävelletty ja sanoitettu Eläimiä suomalaismetsissä, syntyi puoliksi vitsinä ja ilmestyessään vuonna 1981 yllätti tekijät suosiollaan. Finnscandian Hi-Hat-levymerkin julkaisema levy myi lopulta 47 000 kappaletta eli melkein platinaa, tietää Mikko Alatalon sivu kertoa.

Yli 30 vuotta myöhemmin kuunneltuna Eläimiä suomalaismetsissä on monipuolinen ja monella tasolla viihdyttävä lastenlevy. Siinä on huumoria niin teksteissä kuin musiikissa, lapsekasta valistusta ja ihan asiallista soittoa.

Levyn huiman menestyksen syynä ei pidetty kahta tv:n laulukilpailuista tuttua veisua (Mummoni ja moukarinheitto, Syksyn sävel -voittaja 1981 sekä Taitaa tulla kesä, Suomen interviisukarsinnan voittaja 1981) vaan sitä, että levyllä esiintyi kansakunnan muistiin pysyvästi jäänyt Känkkäränkkä-noita.

Alun perin satuhahmo, ilkeä pikkunoita, syntyi kirjailija Maija Lindgrenin ja piirtäjä Annami Poivaaran kynästä. Alatalo-Rinteen laulujen kautta noitahahmon maine vain kasvoi ja mm. Tampereen Komediateatteri teki lauluihin pohjautuen yhden täysmittaisen ja neljä minimusikaalia. "Yhdessä iltasadussa seikkaili kiukkuinen pieni noita, josta tuli sittemmin hyvinkin tunnettu. Känkkäränkkä on minun luomukseni. Mielestäni meistä jokaisessa on ainakin jonkin verran Känkkäränkkää, ja saa ollakin, Annami Poivaara miettii." (Annami on Tammelankotien satutäti Kotilinnalehti, Lokakuu 2010)

Alatalo ja Rinne ovat tekivät samasta aiheesta myöhemmin lisää lauluja, ja Känkkäränkkä pysyi mukana sekä Mikon levyjen (Känkkäränkkä ja Artturi Robotti, Känkkäränkkä-hiihtokoulu) että lastenmusiikkikokoelmien (Känkkäränkkä ja koko muu konkkaronkka) nimissä. Oman versionsa noitamaisesta kappaleesta ovat levyttäneet Lilli Palvalin ja Elisa Piispanen kokoelmalle Tii-li-a taa-li-a tal-lal-laa  ja ehkä menevin cover on Fredin tulkinta levyllä Lähtekäämme metsään.

Känkkäränkkä jäi asumaan paitsi lastenmusiikkiin, myös kieleen. Ilmaus on niin vakiintunut arkisessa kielenkäytössä, että harvoin enää muistaa sen tulevan laulusta, aivan kuin kamarineuvos Matti Viherjuuren keksimä ja Irwin Goodmanin "julkaisema" 1970-luvun uudissana Häirikkö.

Alatalon kanssa Eläimiä suomalaismetsissä -levyn kirjoitti siis Harri Rinne, tamperelainen muusikko-lauluntekijä ja Mikon aisapari jo 1970-luvulta lähtien. Parivaljakko oli tietoisesti laventamassa lastenmusiikkitarjontaa ajan muun viihde- ja populaarikulttuurin mukaiseksi.

Kuten nykyään voimme nähdä Syksyn sävel -retroista sekä vanhoista Euroviisu-karsinnoista, vielä 1980-luvulla kansa piti paljon humoristista rallatuksista. Kultakauttaan elivät niin Erkki Liikanen  kuin Sleepy Sleepers, ja osallistuipa Juice Leskinenkin vuoden 1981 Euroviisuihin. Mikon ja Harrin  huumori oli sellaista, että se sopi niin aikuisille kuin lapsille, ja siksipä vuoden 1981 Syksyn sävelen voitti absurdi tarina maailman vahvimmasta moukarimummosta. Mummoni ja moukarinheitto on tietysti nykyisessä kasvatusympäristössä vähintään kyseenalainen, mutta eipä 1980-luvun alun lapsikaan sitä ihan tosissaan ottanut. Mummo seikkailee myös Hiljaa maitotyttö -laulussa, jota ei lapsi ymmärtänyt lainkaan, mutta sai silti jonkinlaisen mielikuvan mummon kovasta lapsuudesta.

--------------------------------------------------------------
"Hiljaa hiljaa, maitotyttö, mummolle sanottiin
Oli piian elämä niin kuin istuisi kiikkerään kanoottiin"

(Hiljaa, hiljaa, maitotyttö)
--------------------------------------------------------------

 

Kaiken kansan huumorihittejä päätyi levylle kaksi kappaletta, kun mukaan napattiin "kuriositeettina" myös Esko Koivumiehen säveltämä ja sanoittama Taitaa tulla kesä. Mikko Alatalo oli valittu edustamaan kappaleella Suomea Sopotin interviisuissa, jotka jäivät kuitenkin sinä vuonna pitämättä Puolan levottoman tilanteen vuoksi. Laulusta tuli Suomessa valtava menestys, ja tunnetaanpa se Virossakin Reet Linnan käännöksenä Kätte joudnud suvi.

 

Yksi suomalaismetsään eksynyt eläin on Nakke Nakuttaja, Danny Kaye & Andrew Sistersin klassikko, joka on levyn ainoa coverkappale. Tähän Alatalo ja Rinne tekivät kuitenkin itse suomenkielisen tekstin.

Monipuolisin musiikillinen ilottelu koetaan Hullu rumpali -kappaleessa, jossa esitellään erilaisia rytmejä ja rumpukomppeja. Nykykuulijan harmiksi kappaleen lennokas teksti sisältää kuitenkin poliittisesti epäkorrektin neekeri-sanan, mikä kenties vähentää sen esittämistä tämän päivän lastentapahtumissa. Itse kappalekontekstissa sana ei tietenkään ollut halventavassa käytössä.

Lapsia naurattava tarina on Siilin turkki, jossa siili oli jättänyt saunomisen ajaksi piikkiturkkinsa naulaan, ja isä sitten käytti sitä pesusienenä, mutta vanhempaakin viihdyttää Eläinten olympialaiset, yksi levyn menevimmistä tarinoista, jossa "ei fuskaaminen käy koska siat oli järjestysmiehinä ja seepra oli tuomari".

   ----------------------------------------------------------------------
   "Maraton on kamelille helppo juoksu, hopeaa sai joku outo epeli.
   Siitä levis paha deodorantin tuoksu. Joku tiesi "se on apinoiden veli!"
   Se oli ohutnahkainen ja karvaton ja kahdella sorkalla loikki.
   Kun ei moista oltu ennen nähty niin seepra pisti kilpailun poikki"

   Eläinten olympialaiset)
   ----------------------------------------------------------------------

Levyllä kuuluvat vahvasti 1980-luvun alun musiikilliset trendit rock, punk ja reggae sekä aiemmin mainittu huumorimusiikki. Toisinaan levy on kuin Sliippareita lapsille, ja esimerkiksi Hassu joulupukki on kuin kiltti versio M.A.Nummisen kymmenen vuotta aiemmin julkaisemasta hurjasta biisistä Joulupukki puree ja lyö.

Pelle Miljoona -imitaatio Reijo Rotta on hillitön punk-veto, ja myöhemmissä haastatteluissa Alatalo ja Rinne ovatkin sanoneet, että tarkoitus oli tehdä lapsille ajan rytmimusiikkia, jottei heidän tarvitsisi kuunnella aikuisille tehtyä rokkia ja heviä. Levyn kasvatuksellista antia edustavat kaunis sävellys, Mikon ja hänen Jaska-poikansa luonnonsuojeluaiheinen duetto Isä, kerro mulle, anatomiaa ja empatiaa opettava Joka sydän käy sekä sukupuolivalistusta antava Mistä minä oon tullut?. Viimeisessä Mikko laulaa lapsille mitä tarkoitetaan rakastelemisella, ja se tapahtuu kumma kyllä vilpittömän uskottavasti.

Hämmentävin levyn teksteistä on Oma hyeena - lyhyessä välilaulussa nimittäin syödään lasten lemmikki. Alle minuutin mittainen tempaisu on myös 6-vuotiaan Jaska Alatalon säveltämä ja sanoittava lapsekkaan kömpelö mutta riemastuttava Halivuud, ja levyn päättävä nimikkokappale on taas kosketinsoittaja Martti Kalevi "Masi" Luoman kynästä. Luoma soitti Mikon bändissä 1980-luvulla mutta kynäili samalla myös sellaisen kesäklassikon kuin Hietaniemi biitsi (teksti Mikko Saarela, esitt. Martiz).

Eläimiä suomalaismetsissä on tietylle sukupolvelle lapsuusnostalgiaa, mutta valtaosin erittäin toimiva lastenlevy edelleenkin.  LP:tä näkyy toisinaan divareissa, CD-versio on Warnerin kokoelmapaketissa Kultaiset lastenlaulut 2 ja toki levyn saa sekä iTunesista että Spotifysta.

    1.    Utsjoki-Kevo
    2.    Nakke Nakuttaja (Woody Woodpecker)
    3.    Hullu rumpali
    4.    Reijo Rotta
    5.    Siilin turkki
    6.    Eläinten olympialaiset"
    7.    Seimestä seimeen
    8.    Hassu joulupukki
    9.    Isä, kerro mulle
    10.    Mummoni ja moukarinheitto
    11.    Hiljaa hiljaa maitotyttö
    12.    Taitaa tulla kesä
    13.    Joka sydän käy
    14.    Lasten oma hyeena
    15.    Känkkäränkkä
    16.    Halivuud
    17.    Mistä minä oon tullut?
    18.    Eläimiä suomalaismetsissä

Muusikot
Mikko Alatalo: laulu
Seppo Alajoki: kitara
Masi Luoma: kosketinsoittimet
Pertsa Tolonen: basso
Arska Rautajoki: rummut
Jaska Alatalo: laulu
Pekka Luoma: laulu
Pentti Penninkilampi: laulu

Äänitys: Mika Sundqvist, MSL-studio, Lempäälä, kesä 1981
Levy-yhtiö Hi-Hat, levykoodi HILP 151

Elämää suomalaismetsissä on Lasten oman radion viikon levy 12.-18.8.2013 ja se kuullaan päivittäin klo 9.00 ja 16.00 osoitteessa www.lastenomaradio.fi.

Onko sinulla omia muistoja tai kommentteja tästä levystä? Kirjoita toki muistosi kommenttikenttään!

perjantai 2. elokuuta 2013

Ipanapa Räp (2013)

ARVIO


Useita esittäjiä - Ipanapa Räp (2013)


Ipanapa räp (Sony Music, 2013)

Ipanapa-perheen seitsemäs albumi on nimensä mukaisesti pääosin räpäytystä. Minkälaista tarinaa kotimaisen räppi- ja rytmimusiikkiskenen valiojoukko lapsille tarjoaa, ja täyttyvätkö Ipanapa-brändin laatukriteerit?

Aluksi pitää todeta, että levyn ryhmä on mainio otanta suomalaisen rytmimusiikin kentästä 2010-luvun alkuvuosina. Mukaan on saatu sekä suurelle kansalle tuttuja artisteja että varsinaisen räppiskenen katu-uskottavia hahmoja, kuten Heikki Kuula, Teflon Brothers tai Timo Pieni Huijaus. Levyllä räppää tuoreita tähtiä malliin Sini Sabotage ja Mikael Gabriel sekä monessa suossa tarponeita konkareita kuten Asa, Tommy Lindgren ja Redrama - itse asiassa kuluneena kesänä Ricky Tick Big Bandin keulilla nähdystä kolmikosta olisi voinut Palefacenkin tälle levylle kuvitella, mutta hänpä antoi oman osuutensa Ipanapa-levyille jo kuusi vuotta sitten Ipanapa 1:llä hulvattomalla kielikylvyllään Hip hoppii Englantii. Ipanapa 1:llä oli myös Tommy Lindgrenin kaunis tuutulaulu Maa jossa kaikki on toisin.

Lastenlaulujen peruskysymys on yleensä kenelle ne on tehty. Onko tekstien yleisöksi ajateltu pienimpiä musadiggareita taaperoista 4-5-vuotiaisiin vaiko kenties esikoulua tai peruskoulun ensimmäisiä luokkia käyviä hiukan isompia lapsia? Kolmannen ryhmän muodostavat isompien sisarusten soittolistoja kuuntelevat esiteinit, joita pikku Matin auton kumin puhkeaminen ei voisi vähempää kiinnostaa, kun mielessä kummitelevat jo pian alkava teini-ikä ja oman itsen etsintä - sekä tietysti jännittävät parisuhdeaiheet. Itsekin nyt nelikymppisenä muistan miettineeni ala-asteen pihalla popkappaleiden rakkaustematiikkaa ja sitä, miten laulu minua puhuttelee 10-vuotiaana. Ja miten niille Mintulle ja Villelle sitten kävi, kun pussauskopista pääsivät? Vai jäivätkö ne sinne? Hiphop-kulttuurissa on myös ominaisesti tietty määrä agressiivista uhoa sekä väkivaltakuvastoa - sellainen tuskin on siirrettävissä lapsille suunnattuihin teksteihin yhtä helposti kuin hevin mörköjä vastaan miekkailu. Vai onko?

Tällaisin miettein pyöräytin kuunteluun levyn, joka on tavallaan ensimäinen laatuaan: suomenkielinen lapsille tehty räplevy. Yksittäisiä kappaleita on toki julkaistu monia mainitun Hip hoppii englantii -raidan lisäksi. Mainittavia ovat ainakin Mariskan ja Orffien Hiiri kissalla säveltäjänä sekä Musatohtorien Puuroräppi, ja kaiketi Brädin vierailua Robinin Puuttuvassa palasessa voi pitää lapsiyleisölle räppäämisenä. Ja räppääväthän Smurffitkin. Mutta mitä on eturivin artistien lapsille tehty räp nyt kesällä 2013, aikana kun ala-asteikäiset diggaavat Jukka Poikaa ja eläkeläiset Cheekiä? Ipanapa räp, anna vastaus!

Astetta rankemmista Kallion tarinoistaan tunnettu Heikki Kuula avaa pelin hillittömällä Koirakaverilla, joka nostaa heti esiin aiemmat kysymykset. "Beibi saammä olla sun hauva, kieriä lattialla kuin hullu" on varmasti lapsesta hassun kuuloista, mutta aikuinen tulkitsee kertsin lainin hiukan toisin - toisaalta, onko siinä mitään vikaa? Onhan monessa muussakin viihteessä eri tulkinnan tasoja lapsille ja aikuisille, ja todennäköisesti tänään Kuulan lastenräppiä kuunteleva skidi räjähtää muutaman vuoden kuluttua hervottomaan nauruun tajutessaan, mitä on naperona rallatellut. Koirat haukkuu hau, koiratytöstä haaveillaan ja tässäkin on viittaus avaruuskoiraan, eli Kuula tuuttaa jotain hiukan jokaiselle ikäluokalle. Tämä lupaa hyvää loppulevylle.

Ipanapa räp ammentaa lopulta melko laajasta genrestä niin musiikillisesti kuin tekstienkin osalta. Levyllä on reggaepoljentoa, tiukempaa samplebiittiä ja elektronisempaa poppia sekä tarinoita lapsille, lapsista ja lapsuudesta. Redraman Isoveljen kengis on lastenlauluille tyypillistä kodin arkirealismia, ja hienosti svengaava Robottien siivouspäivä (Kuningas Pähkinä & Setä Tamu) scifi-satuun puettu opetustarina siitä, kuinka paikat kannattaa pitää siistinä - konventionaalinen lastenauluaihe sekin.

Räp venyy käsitteenä aika lailla, kun esimerkiksi Elokuun hyväntuulisessa kappaleessa Musikaalinen perhe sitä on käytännössä vain yksi pätkä, jossa lauletaan samaa säveltä, mutta ei kai se ole niin tarkkaa. Eikä ole tekijöiden tehtävä määritellä mitä on räp (tai rock tai jazz tai musiikki ylipäätään), vaan se jätettäköön myöhempien aikojen tutkijoille tai aiheeseen suurella sydänpalolla suhtautuvalle kriitikolle. Allekirjoittanut diggaa enemmän musiikkia kuin sen määrittelemistä. Elokuun biisi täyttää tarttuvuudellaan kaikki kesähitin ainekset.

Ensimmäinen levyn kahdesta huippukohdasta tulee viidennen kappaleen kohdalla, kun armoitettu pikapuheen mestari Tommy Lindgren kertoo Luurankomarssista, ja elektrotuotanto on aiheeseen sopivasti hiukan pelottava. Ipanapa onnistui jälleen tekemään lastenmusiikkia, jota aikuisetkin diggaavat, oli se lastenmusiikissa sitten tavoite tai sivutuote. Tekstin osalta monitulkintainen on myös Sini Sabotagen muuten hiukan vaisu prinsessalaulu, jossa ollaan "pihalla ilman viittaa kananlihalla".

Ihan kaikki levyn biisit eivät valitettavasti yllä kiitettävän tasolle sinänsä melko kovalla Ipanapa-asteikolla. Kun brändi on rakennettu sen lupauksen varaan, että maan johtavat popmuusikot näyttävät mihin pystyvät laadukkaan lastenmusiikin saralla, joukosta erottuvat valitettavasti ne raidat, joihin ei ole ihan yhtä paljoa eforttia laitettu. Esimerkiksi Stigiltä odotin jotakin mojovampaa kuin heppoisen loilotuksen merirosvoista. Toisaalta testiryhmän lapsiyleisö kyllä heilui tämänkin tahdissa.

JVG:n & PMMP:n värilaulun teksti on ensikuulemalta hiukan sekava, eikä nykylapsi takuuvarmasti tiedä, mitä ovat Deep Purple tai Donatello Turtle, mutta tässähän onkin oiva paikka vanhempien ja lasten harrastaa yhdessä. Vähiten lastenlaulumainen on Mikael Gabrielin nuoruusmuistelu, jossa koulun pahis laulaa sille pimulle, jota mä en ikin uskaltanu viedä limulle. Lapsi saattaa kysyä, mitä tarkoittaa, että tyttöön oli laiha mahis tai miksi kantsii olla kunnolla tai joutuu käymään mummolla, mutta lapsihan on terve kun se kyselee! Toinen lapsuuttaan muisteleva Timo Pieni Huijaus on niinikään tehnyt biisin, joka voisi aivan yhtä hyvin olla Ipanapan sijaan miehen omalla levyllä. Se ei tee kappaleesta lainkaan huonoa, päinvastoin.

Konventionaalisia aiheita kierrättää myös Teflon Brothers, joka kertoo kuinka tuhmat hammaspeikot pitää pestä pois, ja vihoviimeisenä koittaa levyn toinen ehdoton kohokohta: Nukkumasa on palannut kotiin nukutusreissultaan, muttei saakaan itse unta. Hienon tekstin ohella biisin kertsi on tarttuvuudessaan Asan taattua laatua. Ai että, tämä on hieno!

Kun lapsille on tehty punkrokkia, progea, jazzia, diskoa ja suunnilleen kaikkia muitakin genrejä, niin oli jo aikakin saada kokonainen lasten räppilevy. Siitä suuri kiitos Ipanapalle, vaikka ihan koko ajan ei osuttu napakymppiin. Yhdistelmä on hankala: pitäisi olla yhtenäinen näkemys siitä, kenelle levy tehdään, sillä taapero, koulun vasta aloittava ja varhaisteini ovat kolme kovin kovin eri ikäistä lasta. Tuotannosta vastaavat DJ PP, Jonas Karlsson ja Sakke Aalto ovat tehneet pääosin hienoa työtä, mutta parin raidan kohdalla kuulostaa kuin olisi menty hiukan turhan vauhdilla maaliin. Keskiarvo jää kuitenkin hienosti kiitettävän puolelle.

Suomessa on räpätty tavalla tai toisella yli 20 vuotta, ja viimeisen vuosikymmenen genre on ollut niin vahva ja suosittu, että on jopa vähän kummallista, että sitä huomataan vasta nyt tehdä lapsillekin. Jokohan pian TV:n lasten räppikisat tai genren suosio kansan syvien rivien keskuudessa poikisivat ensimmäisen varsinaisen lasten räppiartistin? Vai onko sellainen jo olemassa? Onko nuori räppäri Puhuva kone lastenmusiikkia? Koulumaailmassa ollaan nopeampia kuin levyteollisuudessa - siellä kuullaan päivittäin, mitä lapset kuuntelevat ja heidän musamakuunsa vastataan tekemällä energiansäästöräppiä, räppiä lasten oikeuksista tai vaikka  sanomalehden lukemisesta, kuten täältä voi lukea.

Ipanapa räp on hieno pelinavaus. Kielellä leikittely on parhaita asioita, mitä lapselle voi tarjota, ja on jo aikakin, että maamme puheammattilaiset astuvat kehiin.

8/10


Ipanapan kotisivu