Musiikkisokkelo: 1970-luku

Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1970-luku. Näytä kaikki tekstit

maanantai 14. lokakuuta 2013

Sininen soittorasia, Punainen posetiivi ja Keltainen kellopeli

Ellen Urhon ja Liisa Tenkun työtä musiikkikasvatuksen parissa on käsitelty tässä Musiikkisokkelon artikkelissa, ja Lasten oma radio soittaa Viserryskone-projektin levyjä viikon levyinä nyt lokakuussa 2013. Sarjan ensimmäinen levy Maailman lapset - Vihreän viserryskoneen musiikkia oli edellisen Musiikkisokkelo-artikkelin aiheena, ja nyt esitellään lyhyesti sarjan kolme muuta levyä:

-Sininen soittorasia (peruskoulun 2. luokka)
-Punainen posetiivi (peruskoulun 3. luokille ja yhdysluokille 3-4)
-Keltainen kellopeli (peruskoulun 4. luokille ja yhdysluokille 3-4)

Sarjan kolmannesta oppikirjasta Sinivihreä soittorasia ei tehty äänitettä. Punainen posetiivi -LP:n kannessa lukee virheellisesti peruskoulun 4. luokille.

Oppikirjasarjan ja äänitteet aloitti 1. luokille tehty Maailman lapset, jossa kuultiin laulujen lisäksi mm. ääniä kotoa ja kaupungilta sekä erilaisia kuuntelutehtäviä. Sarjan kolmella muulla levyllä ei ole puhetta kuten Maailman lapset -levyllä, mutta peruskonsepti on sama: levyillä on paljon lyhyitä lauluja Esa Helasvuon yhtyeen säestämänä, ja laulajina ovat Marjatta Vuormaan ja Pirjo Helasvuon oppilaat Jousenkaaren sekä Tehtaankadun ala-asteilta. Joissakin lauluissa on myös tehtäväksi annettu tunnistaa rytmisiä tai soundillisia elementtejä. Levyillä on lisäksi jonkun verran näytteitä muilta, etupäässä taidemusiikki-äänitteiltä.

SININEN SOITTORASIA
GUMMERUS KJG 28
1974

A01 - SUUTARIN EMÄNNÄN KEHTOLAULU
A02 - MUNA OLI TIIU
A03 - MUSIKANTIT
A04 - ILOINEN SOITTOKUNTA
A05 - AROLAULU
A06 - SATU
A07 - TROIKKA
A08 - KANANPOIKIEN TANSSI MUNANKUORISSA (NÄYTTELYKUVIA) SARJA PIANOLLE: 9. OSA (MUSORGSKI)
A09 - SININEN SOITTORASIA
A10 - SOKKOLEIKKI
A11 - TÄTI KOOBA
A12 - HÖPÖLÖPÖJUTTU
A13 - MUURAHAISSAMBA
A14 - AUTONRÄMÄROKKI
A15 - PEIKKO PUUSSA (ELINA, 9 V.) & KÄKIKELLO JA SELLO (JOHANNA, 9 V.)
A16 - NUMEROT MANNEKIINEINA
A17 - ET KYLLÄ SAA

B01 - NAURAVA NORSU
B02 - LUISTINRADALLA
B03 - JÄÄTÄ JA HIEKKAA
B04 - BEETLEHEMIN TALLISSA
B05 - JUMALAN HELMASSA
B06 - TOIVOMUS
B07 - KAKSI TALOA
B08 - VESIPISAROITA - PIZZICATO VIULULLE JA SELLOLLE (SIBELIUS)
B09 - KARELIA-SARJA, SARJA OP.11 ORKESTERILLE: 1. OSA: INTERMEZZO (KATKELMA)
B10 - Berchtoldsgaden Musick (Kindersinfonie, Lapsisinfonia) sinfonia C-duuri jousille ja leikkikalusoittimille: 1. OSA: ALLEGRO (KATKELMA) (HAYDN)
B11 - TRÄLLERLIEDCHEN (PIENI HYRÄILYLAULU) (TÄSSÄ KATKELMA NIMELLÄ HYRÄILY) OP.68/3 PIANOLLE KOKOELMASTA ALBUM FUER DIE JUGEND (SCHUMANN)
B12 - SÄVELMÄ - SINFONIA N:O 1 C-MOLLI OP.68: 4. OSA: ADAGIO - PIU ANDANTE - ALLEGRO NON TROPPO, MA CON BRIO (KATKELMA) (BRAHMS)
B13 - KUKKARUMPU, KOTO, TARINANKERTOJA
B14 - SERAFIINA MERIMIESLAULU.
B15 - ETELÄÄN
B16 - SAMBALELE
B17 - SADELAULU
B18 - SILKKIKENGÄT
B19 - SOITTORASIA - SONAATTI PIANOLLE N:O 20 G-DUURI OP.49/2: 2. OSA: TEMPO DI MENUETTO (KATKELMA) LAPSIKUOROLLE JA PIANOLLE (BEETHOVEN)

Esittäjät:
Jousenkaaren kansakoulun oppilaita (lauluryhmä), joht. Marjatta Vuormaa. Porkkalan yhteiskoulun oppilaita (lauluryhmä), joht. Pirjo Helasvuo. Tuomo Nikkola (laulu). Esa Helasvuon yhtye ja Tuomo Nikkolan yhtye sekä katkelmia muilta äänitteiltä

PUNAINEN POSETIIVI
GUMMERUS KJG 119
1978

A01 - POSETIIVIMARSSI (=JOS MINÄ SAAN SEN KUNNIAN) SUOMALAINEN SÄVELMÄ
A02 - TUOLTA SE TULLA SIPSUTTAA (SÄKEISTÖJEN VÄLISSÄ LAULETAAN SIPSUTTAJAN POLKKA)
A03 - JUHLAMARSSI MUSIIKISTA NÄYTELMÄÄN PRINSESSA RUUSUNEN (MELARTIN)
A04 - JAAKOBIN POJAT
A05 - SVENGAAVA SAMSON MUSIKAALISTA SVENGAAVA SAMSON (Blom-Hurd)
A06 - LEIJONAN HÄNTÄ
A07 - SARVIKUONON SAMBA
A08 - UUDESTA MAAILMASTA -SINFONIAN 2. OSAN ALKU (INTIAANISÄVELMÄ) (Dvorak)
A09 - AGLEPTA (OSA) (Mellnäs)
A10 - MUSETTE (1. OSA SARJASTA MUSIIKISTA NÄYTELMÄÄN KUNG KRISTIAN II) (Sibelius)
A11 - TINGALAAJO CALYPSO
A12 - MERIMIESLAULU (NYT ON REIVATTAVA PURJEITA)
A13 - FLUORESCENCJE (LOISTEVALOJA) (KATKELMA) (Penderecki)

B01 - LAMPAAN POLSKA (ALKU) (Kuula)
B02 - HYPYT (6. OSA SARJASTA PELIMANNIT) (Rautavaara)
B03 - TREPAK BALETISTA PÄHKINÄNSÄRKIJÄ (Tsaikovski)
B04 - LUMITUISKU
B05 - MANANA
B06 - EL CAPOTIN
B07 - LA BRANDOLINA
B08 - GIOVANNOTTINA
B09 - RATSULAULU
B10 - ITÄMAINEN MARSSI MUSIIKISTA NÄYTELMÄÄN BELSAZARS GÄSTABUD (BELSASSARIN PIDOT) (Sibelius)
B11 - SILKKIKAUPPIAS INTIASTA
B12 - USHKADARA
B13 - ARABIALAINEN TANSSI BALETISTA PÄHKINÄNSÄRKIJÄ (Tsaikovski)
B14 - AL HASELA
B15 - RYTKYTANGO (E. Helasvuo)
B16 - HALLELUJA (SOIKOON VIRSI KAUTTA MAAN)
B17 - LÄNDLER (ALUNP. JOUSILLE, KV606/3) (Mozart)
B18 - KEVÄT (ALUNP. II OSA KANTAATISTA N:O 212 MEHR HAHN EN NEUE OBERKEET) (Bach)

Esittäjät: Jousenkaaren Peruskoulun 4. (kuoro). Musiikkiluokan (1978).Oppilaat Vuormaa, Marjatta (k-joht). Helasvuo, Esa (yht). Louhos, Meri (pf). Karajan, Herbert Von (joht). Wienin Filharmonikot (ork). Berliinin Filharmonikot (ork). Tapiolan Yhteiskoulun Kuoro (kuoro). Pohjola, Erkki (k-joht).

KELTAINEN KELLOPELI
Gummerus KJG 118
1978

A01 - Rummut kutsuvat (Soi rummut kutsuen -)
A02 - Aida, ooppera: Vieni, o guerriero vindice (Juhlamarssi, 2.näytös) /tässä KATKELMA orkesterivälisoitosta (Verdi)
A03 - Ionisation lyömäsoittimille (Varese)
A04 - Tämä kuokka
A05 - Mor'ten-Ola
A06 - Valssipotpuri. 1. Gold und silber (Kultaa ja hopeaa), valssi op.79 orkesterille /tässä soitinyhtyeelle/. - 2. Ah sa rakas Aukusti (= O du lieber Augustin). - 3. Kun luisto on liukas ja pyöriä saa. - 4. On laulu vanha tuttu (= O mamma, mamma cara /Il carnavale di Venezia, Venetsian karnevaali). - 5. Ah sa rakas Aukusti (= O du lieber Augustin)
A07 - Hopsassa (Kun kerran laivalla seilattiin -)
A08 - Ken voi kulkea purjeitta (= Vem kan segla förutan vind).
A09 - Tuonelan joutsen op.22/3, orkesterille /tässä KATKELMA alusta/. (Sibelius)
A10 - Staffan ja Herodes (= Staffan och Herodes) (Kun Staffan yöhön lähti ratsastamaan -).
A11 - Hannukah (Hannukah, hannukah, joulukuun on juhlia -).
A12 - Seimikuvaelma (= Il est ne, le divin enfant) (Tulkaa taaskin katsomaan -).
A13 - Ninna-Nanna (Gesu bambino e nato - Syntynyt lapsi pieni -).
A14 - Intiaanien joululaulu (On talvi tullut erämaahan - Gloria in excelsis Deo -).

B01 - Botswana (Motsvala hei, Botswana hei -).
B02 - Bum dali da
B03 - Gajane, balettisarja n:o 3: 5. OSA: Sapelitanssi /tässä KATKELMA alusta/. (Hatsaturian)
B04 - Minne matka (= Korobeiniki /Kulkukauppiaat) (Sinne matka, minne maantie vie -).
B05 - Kaivotie (= Sredi doliny rovnyja /Laakson keskellä) (On kaivopolku illalla niin lämmin, tuoksuva -).
B06 - Midsommarvaka (Juhannusyön valvojaiset) ruotsalainen rapsodia n:o 1 op.19, orkesterille /tässä KATKELMA/. (Alfvén)
B07 - Tudeludelei (Ja ukko sanoi: mummo, nyt myydään meidän tudeludelei -).
B08 - Kolme Kallea (On kolmella Kallella tämä mielessään -).
B09 - Peer Gynt, sarja orkesterille n:o 1 op.46 näytelmämusiikista: 3. OSA: Anitras dans (Anitran tanssi) (Tempo di mazurka). (Grieg)
B10 - Hesekiel ja pyörät (Hesekiel hämmästyi -).
B11 - Jousikvartetto F-duuri: 2. OSA: Andante cantabile /tässä KATKELMA JOUSIORKESTERILLE (Haydn)
B12 - Water music (Vesimusiikkia) orkesterille ja continuolle: 6. OSA: Air (Presto) HWV348/6 /tässä KATKELMA (Händel)
B13 - Brandenburgilainen konsertto n:o 3 G-duuri BWV1048 jousille ja continuolle: 1. OSA (Ilman tempomerkintää) /tässä KATKELMA alusta/. (Bach)
B14 - Svengaava Samson (= Swingin' Samson, Blom-Hurd) musikaali:
-Samsonin voima
-Samson, tukka pois
-Svengaava Samson
-Samson kahleissa
-Riemujuhla

Jousenkaaren peruskoulun 4. musiikkiluokan oppilaat (lapsikuoro). Vuormaa, Marjatta (kuoronjohtaja). Tehtaankadun peruskoulun ala-asteen oppilasryhmä (lapsikuoro). Helasvuo, Pirjo (kuoronjohtaja). Karajan, Herbert von (johtaja). Berliinin filharmonikot (orkesteri). Helasvuo, Esa (yhtye).

Äänitteille on kerätty paljon kansanlauluja sekä tunnettuja sävelmiä ja joitakin merkittäviä klassisen musiikin teemoja peruskoulun oppilaiden tunnistettavaksi. Monin paikoin olisi hyötyä myös oppikirjasta - joko opettajan tai oppilaan - sillä näytteet ovat paikoin alle minuutin mittaisia, ja aiheesta toiseen siirtymisissä ei ole ainakaan kuultavaa logiikkaa.

1970-luvulla lapsuutensa elänyt tunnistaa valtaosan melodioista vaivattomasti, ja klassisen musiikin mestarit ovat luonnollisesti samoja vuosikymmenestä toiseen. Nykykuuntelijan korvaan käy ensimmäisenä populaarikulttuurin mitätön osuus - uudistushenkisyydestään huolimatta Tenkku, Urho ja Helasvuo eivät tuoneet musiikinopetukseen pop-, jazz- tai rockmusiikkia eivätkä edes iskelmää. Aikalaisilmapiiriä kuvastaa kuitenkin Helasvuon saama kritiikki: rytmikkäitä sovituksia pidettiin kouluun ja lapsille sopimattomina. Teksteissä kansanlaulujen ohella olivat tyypillisiä myös erilaiset kristilliset aiheet.

1980-luvulla peruskoulussa laulettiin ja opeteltiin paljon näitä lauluja, mutta populaarikulttuuri valtasi myös vähitellen sitä jalansijaa, joka sillä nykyäänkin on peruskoulun musiikkikasvatuksessa. Viserryskone-sarjan äänitteet ovat kuitenkin osin ajattomia - monia niiden ajatuksia on sovellettu sittemmin sekä musiikinopetuksessa että lapsille tehdyissä äänitteissä, ja kaiken kaikkiaan niistä huokuu positiivinen ja innostava ote musiikkiin ilmaisuna ja erilaisina äänimaisemina.

Musiikkisokkelo on ehdottomasti sitä mieltä, että nämä levyt tulisi saada myös digitaalisina julkaisuina. Mikäli näette näitä liikkuvan käytettyinä, ostakaa ne toki talteen. Vihreää Viserryskonetta näkee toisinaan divareissa, mutta sarjan kolme muuta osaa ovat äärimmäisen harvinaisia.

Lasten omassa radiossa kuullaan Viikon levynä tällä viikolla Punainen posetiivi ja ensi viikolla Keltainen kellopeli. Viikon levy kuullaan päivittäin klo 9.00 ja 16.00.

www.lastenomaradio.fi

maanantai 30. syyskuuta 2013

Ellen Urho ja Liisa Tenkku - 1970-luvun uudet tuulet musiikinopetuksessa

Oletko selaillut vanhoja kansakoulun musiikkikirjoja? Niitä pieniä opuksia, joissa eri maiden kansallislauluja seuraavat maakuntalaulut, sitten joululaulut ja virret sekä tuutulaulut. Soitettiinkohan silloin koulun musiikkitunneilla improvisoituja rytmejä? Oliko oppilailla mahdollisuus leikitellä sävelillä ja rytmeillä, kuulostella asioita tai miettiä vaikkapa mitä melodia tai soittimen ääni voi kertoa?

Vaikka lapsille levytettiin uutta musiikkia jo 1930-luvulla, oli kansakoulun musiikki pitkään opettajan johdolla tapahtuvaa kurinalaista ja nuotinmukaista toimintaa, yleensä yhteislaulua. Muutos Suomen kouluissa alkoi 1960-luvulla, ja suuri kiitos siitä kuuluu Ellen Urholle ja Liisa Tenkulle.

Olli-Taavetti Kankkunen kirjoittaa Musiikkikasvatus-lehden artikkelissa (1/2009) näiden kahden keskeisen musiikkipedagogin ja opettajakouluttajan Liisa Tenkun (s. 1918) ja Ellen Urhon (s. 1920) työstä 1970-luvulla suomalaisen musiikkikasvatuksen uudistamiseksi.

Tämä Musiikkisokkelo-bloggaus on lyhennelmä Kankkusen tekstistä.

Peruskoulu-uudistus ja muutospaineet musiikinopetuksessa

"Maamme musiikkikulttuuri oli Vihreä Viserryskone -projektin ideoitten keräämisen ja kehittelyn aikaan voimakkaassa muutosvaiheessa. Suomalaisessa musiikissa elettiin kansainvälistymisen ja radikaalien kokeilujen aikaa", kirjoittaa Kankkunen ja mainitsee musiikillisissa uusissa tuulissa mm. sarjallisuuden, dodekafonian, elektronisen musiikin, jälkisarjallisuuden, aleatoriikan sekä jazziin ja teatteriin liittyvät kokeilut happening-tapahtumissa, jotka "esityskäytäntöineen ja esityspaikkoineen kyseenalaistivat perinteisen musiikkikäsityksen rajoja ja tavoittelivat auktoriteeteista, määritelmistä ja ajasta vapaata ilmaisua".

Liisa Tenkku on itse kertonut, kuinka 1950-luvun lopulta alkaen myös musiikkikasvatukseen kohdistui voimakkaita muutospaineita. Musiikkikasvatuksen murros, joka tapahtui osin samanaikaisesti peruskoulu-uudistuksen kanssa, ilmeni opettajien ja musiikkivaikuttajien piirissä voimakkaana pyrkimyksenä kehittää kansa- ja oppikoulujen musiikkikasvatusta.

Kankkusen mukaan Liisa Tenkku ja Ellen Urho olivat Suomessa muutoksen eturintamassa ainakin neljästä syystä:

Molemmat toimivat opettajankouluttajina 1960- ja 1970-luvuilla suomalaisen musiikkikasvatuksen näköalapaikoilla, joista käsin oli mahdollista vaikuttaa tuleviin musiikkikasvattajiin.
Heidän uudistuspyrkimyksensä, metodin kehittely ja kirjasarja-projektin suunnittelu ja toteutus, liittyivät sekä ajallisesti että tavoitteiltaan selvästi uuteen peruskouluun, jonka musiikkikasvatuksen perustaa he olivat näin rakentamassa.
He pyrkivät musiikkikasvatuksessa ottamaan määrätietoisesti huomioon uuden suomalaisen musiikin ja musiikkikulttuurin uudistumisen esille nostamat haasteet eli nivomaan musiikkikasvatuksen yhteen ajankohtaisen musiikkielämän ja oman aikansa musiikin kanssa.
Metodin hedelmällinen kehittely vaati tekijöiltään perusteellista kansainvälisiin vaikutteisiin perehtymistä, verkostoitumista ja työparin yhteisopiskelua.

      -----------------------------------------------------------------------------------------------
     "Liisa Tenkun musiikkitunnit ja äänikokeilut 1960-luvulla käynnistivät runsaan
     vuosikymmenen kestäneen kehityskulun, jonka tuloksena oli uudenlainen musiikin
     opetusmenetelmä."
     ------------------------------------------------------------------------------------------------

Suomalaisen kokonaisvaltaisen musiikinopetuksen ja äänimaisemaopetuksen historiaa voidaan jäljittää erääseen 1960-luvun helsinkiläiseen kouluun. Musiikinopettaja Liisa Tenkun kollega Matti Rautio ehdotti nykymusiikin kuuntelua äänilevyiltä luokassa. Tenkku innostui ideasta, sillä hän omien sanojensa mukaan kuului tavallaan itsekin uuden musiikin, avantgarden ”käännynnäisiin”. Alan uuteen kansainväliseen kirjallisuuteen tutustuneena hän ajatteli, että myös lapsia saattaisi kiinnostaa äänimateriaali sellaisenaan, jos äänillä alettaisiin leikkiä. Liisa Tenkku kertoo ikimuistoisesta Suomalaisen Yhteiskoulun neljäsluokkalaisten musiikkitunnista syksyllä vuonna 1963.

Minulle tuli siis tällainen hullu ajatus, että me teemme itse sitä modernia musiikkia. Ja kerran vaan aloitin: ”Kuulkaas! Nyt kun on syksy, kaikki muistavat, että miltä tuntuu, kun sataa.” Rummutin näin sormilla pöydän pintaan ja heti kaikki alkoivat tehdä samalla tavalla. ”Mutta samalla kun sataa, niin tuulee, eikös tuulekin? Huui–ii”Tein suulla tällaista tuulen ääntä ja kaikki oppilaat tulivat mukaan vaistomaisesti kädet mukana. ”Joo, mutta tuolla on hurja pilvi tulossa - nyt se tulee lähemmäksi.” Rummutin uudelleen sormilla: ”Nyt se kiihtyy, huu-ish! Mutta se onkin ukkonen! Olkaa te pojat nyt ryhmä, ja tehkää ukkosta! Mutta salama ja jyrinä - kuka se voisi olla?” Heti oli neljä kättä pystyssä ja oppilaat nousivat jo seisomaankin.

Tenkun mukaan seuraavilla musiikkitunneilla jatkettiin äänileikkiä yhä uudestaan ja uudestaan, mutta joka kerta siihen lisättiin jotakin uutta. Oppilas sai tulla johtamaan ryhmiä ja näyttämään kapellimestarina, koska sataa ja kuinka tuuli nousee tai laskee. Koulun musiikkiluokassa oli kelanauhuri valmiina ja yhdessä aikaansaatu teos päätettiin äänittää. Kun esitys oli nauhoitettu ja sitä kuunneltiin, kaikki nousivat innostuksesta seisomaan. Äänittäminen ja esittäminen kiinnostivat lapsia niin valtavasti, että he halusivat tehdä kaiken aina vain uudestaan ja paremmin.

Lopulta Liisa Tenkku ehdotti, että äänet pitäisi kuvata graafisesti ”nuoteiksi”, niille pitäisi keksiä kuvat ja symbolit. Kun hän pohdiskeli tätä tunnilla tarkoituksellisesti ääneen, oppilaat tulivat heti oma-aloitteisesti piirtämään ehdotuksensa taululle:

Ja siinä meillä oli oikeastaan ensimmäinen äänipartituuri, näiden lasten ehdotuksesta ja tekemänä – ja ihan vahingossa! Tämä oli minulle sellainen tunti, jota en ikinä unohda, kun ne lapset olivat niin innostuneita!

Rajuilma-äänileikistä alkoi useita oppitunteja kestänyt spontaani projekti, jonka tapahtumat seurasivat toisiaan kovalla vauhdilla. Oppilaiden kanssa toimiessa tapahtui paljon sellaista, mitä tunnin pitäjä ei ollut etukäteen suunnitellut. Uuden musiikkikasvatuksen opetusmenetelmän kehittyminen lähti näin liikkeelle ikään kuin itsestään.

     ---------------------------------------------------------------------------------------
     "Lapset innostuivat mahdollisuudesta tehdä äänikokeiluja ja omia äänimaisemia"
     ---------------------------------------------------------------------------------------

Lukuvuoden lopulla koulussa järjestytetyssä kulttuurikilpailussa pitemmälle soittaneitten ympärille muodostui 12 oppilaan ryhmä, johon kuului myös nokkahuiluja ja rytmisoittimia. Lisäksi itseään konkreettisen musiikin ryhmäksi kutsuva oppilasryhmä esitti äänisommitelmansa, joka oli ympäristöäänistä nauhalle koottu äänimaisema.

Liisa Tenkku oli tutustunut USA:ssa apuopettajana ollessaan lauluopetukseen ja muuhunkin opetukseen, josta osa perustui liikunnalliseen vapaaseen eläytymiseen. 1950-luvulla hän oli myös tutustunut uuteen elektroniseen musiikkiin sekä eri taiteita yhdistäviin kokeiluihin. Hän oli moderni avantgardisti.

Ellen Urho oli vuonna 1950 hakeutunut kansainväliseen musiikkikasvattajien koulutukseen, ja liittyi 1960-luvulta lähtien jäseneksi keskeisiin opettajajärjestöihin sekä Ruotsissa, Länsi-Saksassa, Englannissa että USA:ssa. Näin hän sai kätevästi järjestölehden mukana joka kuukausi uutta tutkimustietoa musiikin opettamisesta.

Äänipartituurit tulivat ensimmäiseksi kouluihin Englannissa 1970-luvulla koulukokeiluissa, joissa säveltäjät pääsivät syntetisaattoreineen luokkiin työskentelemään lasten kanssa.

Didaktisessa kirjallisuudessa alettiin korostaa lapsen oman osuuden ja luovuuden merkitystä kaikessa tekemisessä erityisesti 1960-luvulta alkaen. Uuden musiikin nousun myötä luovan ilmaisun esiinmarssi kytkeytyi sekä kansanvälisillä musiikkikasvatuksen foorumeilla että Suomessa muuttuneeseen käsitykseen musiikin materiaaleista. Näkemys, jonka mukaan äänet ja häly ovat samanarvoisia sävelten kanssa, nosti sointivärin etusijalle rytmin ja melodian sijasta. Tämä puolestaan antoi musikaalisuudesta ja taidoista riippumatta jokaiselle lapselle mahdollisuuden osallistua musiikin tekemiseen.

Suomalaisen peruskoulun esteettisen kasvatuksen tavoitteeksi määriteltiin alusta alkaen oppilaiden luovan toiminnan vaaliminen ja ohjaaminen (Komiteanmietintö 1970: A4, 44). Kun musiikin yhdeksi lähtökohdaksi määriteltiin jo itsessään vapautta korostava vapaa luova ilmaisu, pääteltiin, että musiikin tulisi olla ala-astetta lukuun ottamatta pääsääntöisesti vapaaehtoista.

     ----------------------------------------------------------------------------------
     "Liisa Tenkun ja Ellen Urhon kohtaaminen ja luovien voimien yhdistäminen oli suomalaisen
     musiikkikasvatuksen kannalta merkittävä, jopa käänteentekevä tapahtuma."
     -----------------------------------------------------------------------------------

Tenkku ja Urho eivät olleet ajatuksineen yksin. Muita 1960- ja 1970-lukujen samanhenkisiä musiikkikasvatuksen vaikuttajia tuona aikana olivat esimerkiksi Jukka Jarvola ja Erkki Pohjola.

He huomasivat, ettei Suomessa ollut riittävästi kokonaisvaltaisen opetustavan periaatteisiin soveltuvaa opetusmateriaalia eikä lähdeaineistoa.Tämän vuoksi he päättivät ensin tehdä musiikin koulukirjan. Siitä alkoi vuosikymmenen kestänyt peruskoulun musiikin oppikirjaprojekti, jonka tavoitteeksi tuli yhtenäisen, uudesta musiikista ja toiminnallisuudesta ja luovuudesta lähtevän metodisen ratkaisun löytäminen.

Vihreä Viserryskone -projekti

Kirjasarjan ensimmäinen osa, Vihreä Viserryskone, sai nimensä Paul Kleen maalauksen Zwitschermaschine mukaan. Koko projektin työnimeksi valittiin kirjan nimeä mukaillen Vihreä Viserryskone -projekti (The Twittering-Machine Project), joka kertoo osuvasti metodin teemoista – siinä ovat mainittuna sekä visuaalisuus, ääni että tekniikka. Koska sointiväri nousi uudella tavalla musiikkikasvatuksen lähtökohdaksi, metodia kuvattiin omana aikanaan myös käsitteellä Sointivärikasvatus. Tällä pyrittiin korostamaan eroa perinteiseen rytmistä tai melodiasta lähtevään musiikkikasvatukseen.

Oppikirjaprojektin rinnalla kulki alkuperäinen tavoite, musiikin opetusopin kirjoittaminen. Vuosikymmenen kestäneen työn tulokset julkaistiin nimellä Musiikin didaktiikka (1981), joka on edelleen ainut yhtenäinen peruskoulun musiikinopetusta varten tehty esitys Suomessa.

Sekä Ellen Urho että Liisa Tenkku toimivat opettajakoulutuksessa, joten heillä molemmilla oli hyvät mahdollisuudet kokeilla metodia ja vaikuttaa tuleviin opettajiin.

Tultuaan Sibelius-Akatemiaan Ellen Urho sai rehtori Taneli Kuusistolta ensimmäiseksi tehtäväkseen musiikinopettajakoulutuksen uudistamisen.Tuolloin musiikkikasvattajien opetussuunnitelman syventymiskohteisiin liitettiin ns. erikoistumiskurssit, joista yksi oli tarkoitettu musiikkileikkikoulusta kiinnostuneille opiskelijoille. Tästä Ellen Urhon suunnittelemasta kurssista alkoi varsinaisesti musiikkileikkikoulun opettajien koulutus.

Kirjasarjan opetuskokonaisuuteen valmistui viisi kirjaa, jotka ulottuvat esikoulusta peruskoulun neljännelle luokalle asti. Kirjat ovat Vihreä Viserryskone, Sininen Soittorasia, Punainen Posetiivi, Keltainen Kellopeli ja Sinivihreä Soittorasia. Kukin kirja sisältää oppilaan kirjan, äänilevyn sekä viimeistä kirjaa lukuun ottamatta myös opettajan oppaan. Jokaiselle luokka-asteelle suunniteltiin oma kirja, joka on kevyt ja kätevä käyttää.

Ellen Urho esitteli kirjasarjaa koko 1980-luvun ajan eri puolilla maapalloa. Metodi oli konferenssien ja korkeakouluvierailujen luentojen aiheena useiden Euroopan maiden lisäksi mm. USA:ssa Miamissa ja Washingtonissa, Kiinassa Pekingissä ja Shanghaissa, Japanissa Tokiossa, Australiassa Canberrassa sekä Israelissa Jerusalemissa ja Tel Avivissa. Kieliongelma hidasti metodin leviämistä ulkomaille, sillä menetelmästä ei ollut juuri mitään materiaalia saatavissa kuin suomeksi ennen vuotta 1976, jolloin kirjasarjan esite painettiin englanniksi.

     ------------------------------------------------------------------------------
     Vihreä Viserryskone (1972) lastentarhoille, esikouluille ja peruskoulun 1. luokalle

     Opettajan oppaan johdannossa esitetään koko kirjasarjan perustana olevat periaatteet ja
     näkemykset. Oppilaan kirjassa, joka sisältää 51 kansansävelmää eri maista ja maanosista,
     painottuvat laulaminen ja musiikkiliikunta. Laulut ja toiminta- ja kuuntelutehtävät on
     jäsennetty sen mukaan, mitä niiden avulla voidaan opettaa. Esimerkiksi äänenväriin liittyvät
     opetustavoitteet toteutuvat äänien jäljittelyssä, äänien muistamisessa, keksimisessä, erottelussa      ja äänisommitelman tekemisessä.
     --------------------------------------------------------------------------------

     --------------------------------------------------------------------------------
     "Ellen Urhon mukaan valmiiden kirjojen lisäksi oli suunnitteilla sarjan kuudes osa,
     sähköisen musiikin tekemisen ja tekniikan esille nostava Magic Musical Mobile."
     ----------------------------------------------------------------------------------

Menestystä ja kritiikkiä

Vihreä Viserryskone ja Sininen Soittorasia olivat myyntitilastojen perusteella käytössä noin viidessä prosentissa Suomen ala-asteen kouluista. Markkinaosuus lienee ollut kuitenkin suurempi, koska osa kouluista hoiti musiikinopetuksen kokonaan ilman kirjoja.

Vaikka kirjat saivat hyvää vastakaikua, Tenkun ja Urhon mukaan aika ei ilmeisesti ollut kypsä niiden ideoille, sillä kirjasarja herätti myös runsaasti kritiikkiä. Muutosvastarinta oli voimakasta: ei ollut vielä valmiuksia ottaa vastaan uutta ajattelua ja musiikkikäsitystä. Myöskään opettajakoulutus ei muuttunut toivotussa tahdissa.

Kirjantekijöiden kritiikin sietokyvyn piti olla hyvä, sillä arvostelua tuli sekä opettajilta, oppilailta että vanhemmilta. Säveltäjien mielestä musiikin tekeminen piti aloittaa nuoteista. Musiikinopettajat eivät hyväksyneet oppikirjaa, jossa ei ollut ”oikeita” nuotteja.

     ---------------------------------------------------------------------------------
     "Vapaasäestys oli tuohon aikaan tuntematonta ja Esa Helasvuon rytmikkäitä sovituksia
     pidettiin kouluun ja lapsille sopimattomina."
     ---------------------------------------------------------------------------------

Ellen Urho muistaa, että taideaineiden reviiriajattelu oli voimakasta ja perinteistä lauluun ja musiikinteoriaan perustuvaa musiikin opetustapaa puolustettiin. "Ei lauleta kunnolla ja anneta lapselle nuottiviivastoa! G:n paikka viivastolla oli kuin pyhä lehmä! Jopa lehtiin kirjoitettiin, että tällä tavalla ruvetaan opettamaan!"

Luovasta toiminnasta ei vielä tiedetty paljon tai se ymmärrettiin väärin.

     ----------------------------------------------------------------------------------
     "Liekö olleet liian vaikeita - osa opettajista vastusti, kun kotimaisia lauluja oli niin vähän, ja
     olisi pitänyt itse opetella paljon ulkomaisia lauluja ennen oppitunteja, ja muutenkin modernia
     taidemusiikkia vierastettiin."
     -----------------------------------------------------------------------------------

Kuuntelutaidon merkitys

"Kuuntelun korostaminen on yksi opetusmetodin vahvuuksista. Se saattaa kuitenkin kääntyä kompastuskiveksi, kun oppilaat eivät jaksa keskittyä ja herkistyä kuuntelemaan jatkuvassa äänien ja muiden virikkeiden tulvassa.

Tämän vuoksi kuuntelutaitoa tulisikin opettaa nykyaikana, jolloin tuntuu, että kukaan ei kuuntele oikeasti mitään. Pitäisi lähteä liikkeelle hiljaisuudesta. Pienetkin kuunteluharjoitukset ovat valtavan motivoivia lapsille, jos ne esitetään oikealla tavalla. Kuuntelemaan oppimisessa saatava ensimmäinen herkistyminen aikaan, sen jälkeen kuulee koiran juoksevan lumessa."

Radiossa ja televisiossa

Tenkun ja Urhon opetusmetodi oli esillä lukuisissa radion musiikkiohjelmissa, sillä molemmat tekivät kouluradio-ohjelmia. Liisa Tenkulla oli vuonna 1975 myös TV-sarja Vihreä Viserryskone, joka esitettiin viitenä sunnuntai-iltapäivänä. Ohjelmakonseptiin kuului aina laulu, kuuntelutehtävä ja äänipartituuri, jossa lapsi sai olla kapellimestarina. Tenkku muistaa ohjelmasta erään 5-vuotiaan pojan, joka sädehti onnesta päästyään partituurin loppuun täsmälleen yhtä aikaa musiikin kanssa.

Kokonaisvaltaisen musiikinopetuksen menetelmä The Discovery Method

Oman aikansa musiikista kiinnostuneet Liisa Tenkku ja Ellen Urho seurasivat aktiivisesti kaikkia uusia musiikkikulttuurin ilmiöitä, joilla saattoi olla seuraus- tai sovellusmahdollisuuksia musiikkikasvatuksessa. Tässä mielessä heidän yrityksensä suomalaisen musiikkikasvatuksen uudistamiseksi, musiikkikasvatusmenetelmä The Discovery Method, on selvästi oman aikansa tuote.

Liisa Tenkku ja Ellen Urho pyrkivät työssään vaikuttamaan aktiivisesti musiikkikasvattajiin ja musiikkikasvatuksen vallitsevaan opetustraditioon sekä yleensäkin käsityksiin musiikkikasvatuksen tehtävästä. Kun lisäksi viitataan siihen historialliseen tilanteeseen, jossa he loivat metodinsa, heitä voidaan pitää eräällä tapaa musiikkikasvatuksen avantgardisteina. He toivat muutoksen tuulet musiikkikasvatukseen oman aikansa musiikista, oppimis- ja kehityspsykologiasta sekä uusimmasta opettamisen menetelmiä ja sisältöjä koskevasta tutkimustiedosta.

ALKUPERÄINEN ARTIKKELI:
Musiikkikasvatus
The Finnish Journal of Music Education (FJME) Vsk. 12 nro 1 / Vol. 12 nr. 1
2009
Julkaisijat:Sibelius-Akatemia, musiikkikasvatuksen osasto
Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta, musiikkikasvatuksen koulutus- ja tutkimusyksikkö
Jyväskylän yliopisto, musiikkitieteen laitos

Lasten oma radio soittaa lokakuussa 2013 Viikon levyinä "Maailman lapset", "Sininen soittorasia", "Punainen posetiivi" sekä "Keltainen kellopeli". Nämä levyt myös esitellään Musiikkisokkelossa.