#3 Maailman lapset - Vihreän Viserryskoneen musiikkia (1973)

 #3 Maailman lapset - Vihreän Viserryskoneen musiikkia (1973)

(Levyn toinen alaotsikko: Kansansävelmiä eri maista)

Esiintyjät: Marjatta Vuormaa ja Jousenkaaren kansakoulun oppilaita, Pirjo Helasvuo ja Vuosaaren kansakoulun oppilaita, Heikki Orama, Elina ja Janne sekä Esa Helasvuon yhtye
Tekstit: Ellen Urho, Liisa Tenkku
Sovitukset: Esa Helasvuo
Julkaisija: K.J.Gummerus Oy Jyväskylä

genre: kansanmusiikki, lastenmusiikki, äänimaisemat

      ----------------------------------------------------------------------------------
      "Jokaisessa maapallon kaupungissa on erilainen koulu. Niitä voi olla pieniä kouluja, voi olla 
      suuria, eikä niiden tartte aina olla samanlaisia kuin meidän koulu."

       "Lapset kaikkialla kouluihinsa käy
      Vaikkeivat tänne kaikki koulut näy."
      (Lapset kaikkialla)
      -----------------------------------------------------------------------------------

Maailman lapset on nykykuuntelijalle riemastuttava kokemus ja huima aikamatka 1970-luvun uusimpiin musiikkikasvatuksellisiin metodeihin. Myös levyn monikulttuurisuusteema sekä kuuntelutehtävinä olevat arkiäänet ilmentävät aikansa trendejä, ja paikoin levy aiheuttaa lämmintää nostalgiaa jopa sellaiselle, joka ei ole itse elänyt äänitysten aikaan.

Maailman lapset onkin Gummeruksen julkaisemaa opetusmateriaalia ja liittyy lastentarhoille, esikouluille ja peruskoulun ensimmäiselle luokalle edellisvuonna julkaistuun kirjaan Vihreä Viserryskone (1972). Kirjan tekijät Ellen Urho ja Liisa Tenkku toteuttivat Esa Helasvuon kanssa materiaalin oppikirjasarjansa kaikkiin viiteen osaan, ja Maailman lapset oli niistä ensimmäinen. Aiheesta on olemassa sekä opettajan opas että oppilaan kirja.

Opettajan oppaan johdannossa esitetään koko kirjasarjan perustana olevat periaatteet ja näkemykset. Oppilaan kirjassa, joka sisältää 51 kansansävelmää eri maista ja maanosista, painottuvat laulaminen ja musiikkiliikunta. Laulut ja toiminta- ja kuuntelutehtävät on jäsennetty sen mukaan, mitä niiden avulla voidaan opettaa. Esimerkiksi äänenväriin liittyvät opetustavoitteet toteutuvat äänien jäljittelyssä, äänien muistamisessa, keksimisessä, erottelussa ja äänisommitelman tekemisessä.

Liisa Tenkku ja Ellen Urho uudistivat lastenmusiikkia ja musiikkikasvatusta 1960-1970-luvuilla tuoden mukaan erilaisia elektronisen musiikin keksintöjä, äänitettyjä äänimaisemia sekä modernin musiikin piirteitä yhditettynä kansanmusiikkiin ja perinteisiin lastenlauluihin. Vihreä Viserryskone -projektista voi lukea enemmän tästä Musiikkisokkelon bloggauksesta.

      ------------------------------------------------------------------------------
      Vihreän Viserryskoneen lauluja ovat laulaneet monien maiden lapset. Niitä voi kuunnella tai 
      laulaa muiden mukana. Lapset voivat seurata lauluja Vihreän Viserryskoneen oppilaan kirjasta.  
      Laulujen välissä kone teettää äänileikkejä. Hauskoja lauluhetkiä kaikille lapsenmielisille! 
     (levyn takakannen teksti)
      --------------------------------------------------------------------------------

Keittiö, asema, työmaa ja mielikuvituseläin

Levy alkaa keittiön äänillä ja Aamulla-laululla, jossa "visselipannu vislaa". Pian kuoro esittäytyy Jousenkaaren koululaisiksi ja Lapset kaikkialla esittelee levyn kansainvälisen teeman: 1970-luvun lapsille kerrottiin lasten olevan samanlaisia kaikkialla maailmassa. Levylle onkin kerätty lapsille laulettavia tai lasten laulettavaksi tehtyjä kappaleita Euroopasta, Afrikasta sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikasta.

1970-luvun alkupuolen jazz- ja progeliikehdintä kuului aikuisten popin ohella myös lastenlevyissä: ehtiväinen Vesku Loiri lauloi lastenjazzia Eero Koivistoisen Muusa ja Ruusa -levyllä (1971) sekä levytti tiettävästi edelleen ainoan lasten progelevyn Kapteeni Ynjevi Lavankopoksahdus (1972) Matti Rag Paanasen kanssa. Myös esimerkiksi 60-luvun lapsitähti Mari Laurilan Musiikkisokkelo (1974) toi lastenmusiikkiin jazz ja rhythm and blues -sävyjä ja Pekka Jalkasen sekä M.A.Nummisen Suutari Joonaksen iltapäivä -levyt (1971) venyttivät koko lastenmusiikin käsitettä huomattavasti edellisen vuosikymmenen Saukin & Oravien seikkailuja laveammaksi.

Näihin lastenmusiikin uudistajiin nähden Maailman lapset on tietysti kokoelma perinteisiä kansanlauluihin pohjaavia lasten rallatuksia ja helppoja sävelmiä. Levyssä on kuitenkin koko ajan tietty avantgardistinen pohjavire. Laulut on tarkoitettu mukana laulettavaksi tai levyn perässä opeteltavaksi, ja ne ovat toisinaan vain lyhyitä pätkiä. Laulujen väleissä on erilaisia kuuntelutehtäviä, kuten nimensä mukainen Eläinten ääniä. Levy on jaksotettu löyhin teemoin: Eläinten äänten jälkeen kuullaan eläinaiheinen Maija mokoma, Sikavalssi, Nooan arkki sekä puhetta mielikuvituseläimestä.

Teemojen alle on koottu lauluja, dialogeja sekä äänimaisemia, ja niitä ovat mm. Aamun ääniä, Eläinten ääniä, Liikenteen ääniä ja Soittimien ääniä. Eri kappaleita vastaa kohta sekä oppilaan että opettajan kirjassa. (Nämä kirjat kuten LP-levytkin ovat nykyään melko harvinaisia, eli divarikappale kannattaa ostaa talteen!) Aikuinen kuuntelija saattaa jossain vaiheessa kaivata kirjaa, sillä moni lyhyt laulu kaipaisi esittelyä. Lapsikuuntelija ei välttämättä kaipaa esittelyjä, mutta toisto on hyvästä - sen verran paljon tapahtuu levyn kuluessa, että yhden läpikuuntelun jälkeen pää on varmasti pyörällä!

Levyllä opetellaan kuuntelemaan arkisten äänten lisäksi eri soittimia: amerikkalainen (lauluista kerrotaan mistä päin maailmaa ne ovat) Soitinsatu kuvaa soittimien ääniä kuninkaallisina, joista sello on kuningatar ja kontrabasso kuningas "arvokas, vaikka joskus leikkisäkin on". Levyn A-puolen lopettaa rytminen hauskuutus, jossa nopea kilkatus kuvaa muurahaista ja hidas paukutus karhua. Laulujen rytmit kuvaavat eläimiä elefanteisa hämähäkkeihin ja sisiliskoihin sekä niiden tapaa edetä. Tämä on ihan muskarikamaa eikä yhtään hullumpaa sellaista!

Levyn B-puoli alkaa veden äänillä: kurlausta, suihkutusta ja kaatosadetta seuraa Siili ja kastemato, jossa "aijaijai kastutaan". Muita teemoja ovat mm. Kadun ääniä, Ladulla ja laineilla sekä Tivolissa. Välillä hiukan kulmikkaasti svengaavia kappaleita kuunnellessa aikuiskuuntelijaa viihdyttää ajatus siitä, kuinka levyn ja oppikirjan ilmestymisen aikoihin Esa Helasvuon rytmikkäitä sovituksia pidettiin "kouluun ja lapsille sopimattomina".

Levyllä esitellään monta laulua, joita pienet lapset ovat laulaneet kohta neljän vuosikymmenen ajan, ja se itsessään onnistuu kuulostamaan sekä nostalgiselta että ajattomalta. Aikakauden viimeistä huutoa olevat analogisyntikkasoundit nostavat hymyn huulille. Koko Vihreä Viserryskone -projekti otettiin aikanaan ristiriitaisesti vastaan, mutta se vauhditti suuresti koulujemme musiikinopetusta siihen luovuutta ja oppilaan omaa omaksumista kunnioittavaan tyyliin, joka on nykyäänkin vallallaan.

Vaikka levy ei enää opetusmateriaalina olisi kaikkein kuranteinta matskua, pitäisi se silti ehdottomasti julkaista jo digitaalisena. Sarjan muissakin osissa on hienoja hetkiä, mutta kirjoitetaan niistä myöhemmin. Nyt suositellaan etsimään tämä levy ja soittamaan sitä myös nykylapsille!

Lapset kaikkialla. Lapset kaikkina aikoina.


Maailman lapset - Vihreän Viserryskoneen musiikkia

A

1. Aamun ääniä
Keittiön ääniä
Aamulla
Marssi Pretoriaan
Kysytään ja vastataan
Lapset kaikkialla

2. Eläinten ääniä
Eläinten ääniä
Maija mokoma
Sikavalssi
Nooan arkki
Mielikuvituseläin

3. Liikenteen ääniä
Vihreä valo
Aseman ääniä
Pienen pieni veturi
Sataman ääniä
Hippa-Heikin laiva

4. Soittimien ääniä
Mamma Marakassi
Tinasotilaat
Venäläinen sävelmä
Soitinsatu

5. Karhu ja muurahainen
Karhu ja muurahainen
Kissa ja jättiläinen
Elefantit matkalla

B

6. Siili ja kastemato
Veden ääniä
Siili ja kastemato
Torilla
Tanskalainen sävelmä

7. Kadun ääniä
Meidän jengi
Kuuluuko pauke

8. Kulmikas ja kaareva
Vuodenajat
Sarjakuva
Lumiukko

9. Ladulla ja laineilla
Vihreä karhu
Laiva keinuu
Katinka

10. Tivolissa
Tivolin ääniä
Tivolissa
Apina ja gorilla

11. Musiikkia meiltä ja muualta
Pelimannimarssi
Viikon päivät
Pelimannipoika
*
Piirilaulu
Puku punainen
Kiinalainen hiiri
*
Tanssilaulu
Senorita Isabella
*
Mira la don
Nyt on laulut laulettu


Esiintyjät:
Marjatta Vuormaa ja Jousenkaaren kansakoulun oppilaita
Pirjo Helasvuo ja Vuosaaren kansakoulun oppilaita
Esa Helasvuon yhtye
Heikki Orama
Elina ja Janne
Äänitys: Finnlevy
Julkaisija: Gummerus KJG-9 / MLPS-6025 (1973)


Triviaa: Lasten oma radio aloittaa ja lopettaa ohjelmansa päivittäin Vihreän viserryskoneen kappaleilla Aamulla ja Nyt on laulut laulettu.

Maailman lapset - Vihreän Viserryskoneen musiikkia on Lasten oman radion viikon levy 30.9.-6.10.2013 ja se kuullaan päivittäin klo 9.00 ja 16.00 osoitteessa www.lastenomaradio.fi. Seuraavalla viikolla on vuorossa sarjan toinen osa Sininen Soittorasia.

Onko sinulla omia muistoja tai kommentteja tästä levystä? Kirjoita toki muistosi kommenttikenttään!

Emma Salokoski & UMO - Rytmihyrrä - Rytmyra (2011)

ARVIO

Emma Salokoski & UMO
Rytmihyrrä - Eläinlauluja lapsille
Rytmyra  -  Djursånger för barn
(2011)

       ------------------------------------------------------------
      "Lyöpä rumpuun
        soita vaan
        sirkuksessa temppuillaan."
       (Sirkusapina)
      --------------------------------------------------------------

Emma Salokosken ensimmäinen lastenlevy on vaikuttava yhteistyö UMO:n kanssa. Levy on musiikillista ilotulitusta ja muistuttaa siitä, ettei orkesterimusiikin tunnelmaa voi imitoida pienemmillä kokoonpanoilla. On hienoa, että UMO on olemassa ja on tuplasti hienoa, että se tekee musiikkia myös lapsille.

Säveltäjä-kapellimestari Kirmo Lintisen kappaleet seilaavat swingin, bossanovan, ragtimen ja sirkusmusiikin maailmoissa, ja Salokosken eläytyvä ja raikas laulu pitää otteessaan. Kokonaisuus on viihdyttävä ja varman kuuloinen. 

Tupla-CD:llä kappaleet lauletaan suomeksi ja ruotsiksi. Ruotsinkieliset alkuperäistekstit ovat Mayvor Fridlund-Lintisen käsialaa, ja suomenkielisen käännöksen on tehnyt palkittu lastenkirjailija ja mm. Soili Perkiön Karvakorvan laulupurkistakin vastaava Hannele Huovi. Ruotsinkielisiä eläinlauluja tehtiin alunperin 28 kappaletta kirjaprojektia varten. Niistä lauluista Kirmo Lintinen sovitti 18 UMO:n ja Emma Salokosken esitettäviksi. Eläinlauluja lapsille esitettiin konserteissa levyn julkaisuvuonna 2011. 

Eläinlauluja lapsille on siis kokoelma lauluja eri eläimistä, eli temaattinen jatko Marjatta Meritähden ja Laura Latvalan lastenklassikolle Pikku-Marjan eläinlauluja (1981). Tälläkin levyllä  tekstejä yhdistää oikeastaan vain se, että jokaisessa laulussa lauletaan eri eläimestä - nämä eivät tosin ole aakkosjärjestyksessä kuten Meritähden ja Latvalan levyllä.

Isomman yhdistävän tarinan puute onkin levyn heikoin lenkki: Huovin teksteissä on paljon viihdyttäviä yksityiskohtia ja hauskoja riimejä, muttei kuitenkaan klassikkotasolle yltäviä oivalluksia tai takiaisen lailla tarttuvia kohtia. Siksi melko lyhyissä lauluissa keskittynytkin kuuntelija joutuu itse kuvittelemaan turhan paljon laulun kohteena olevien eläinten ominaisuuksia tai paikkoja joihin tekstit sijoittuvat. Lapsikuuntelija nappaa pari kyllä hauskoja paikkoja ja otuksia, mutta ohittaa myös monta faunan edustajaa koska niitä käsitellään turhan nopeasti tai ylimalkaisesti.

      --------------------------------------------------------------
     "Possu on nätti
       mutaa se mätti
       possun viihtyisä liejuinen lätti"
      (Sottainen possu)
      --------------------------------------------------------------


Ruotsinkieliset tekstit arvostelijanne kuunteli sujuvasti muttei ole kompetentti arvioimaan niitä. Periaatteessa kuitenkin ruotsia ymmärtävää kuuntelijaa viihdyttää huomata pieniä tunnelmaeroja laulujen erikielisissä versioissa. Kaksikielinen Emma Salokoski eläytyy luonnollisesti yhtä vakuuttavasti kummallakin kielellä.

Levyn alkusoittoa seuraava rumpua lyövä Sirkusapina on hittimäisen tarttuva ja samalla oiva johdatus levyn musiikilliseen monipuolisuuteen. Jazzin maailmat venyvät monta kertaa näyttämömusiikin suuntaan, esimerkiksi Biisoni kävelyllä -kappaleen sävelkieli tuo mieleen Jukka Linkolan lastenoopperat, ja toisaalta esimerkiksi Sinivalaat Richard Rodgersin musikaalisävelmät.

Levy kuulostaa alusta loppuun suurelta ja upealta, ja parin kuuntelukerran jälkeen melodiat heräävät toiselle tasolle ja antavat kuulijan havaita lukuisia pieniä nyansseja orkesterisovituksissa. Monimuotoisuutensa puolesta levyä voisi käyttää myös opetusmateriaalina erilaisista tyyleistä ja rytmiikoista.

Aineksista olisi myös voinut tehdä hiukan pidempiä kokonaisuuksia, ehkäpä jopa yhtenäisen tarinan. Nyt 1-2 minuutin mittaiset laulut ovat kovin irrallisia niin sävellyksinä kuin teksteiltään. Elämme toki hektisessä maailmassa ja lapsetkin tottuvat nopeisiin tilanteisiin, mutta välillä levyn vauhdikas vyörytys hengästyttää.

Kokonaisuutena yhteistyö on kuitenkin erittäin onnistunut, ja toivottavasti tälle saataisiin jatkoakin joskus tulevaisuudessa!

8/10

CD 1
1. Alkusoitto
2. Sirkusapina
3. Biisoni kävelyllä
4. Colliekoira
5. Sottainen possu
6. Hai
7. Saavi punkka
8. Pingviinisamba
9. Korvameduusa
10. Viisi tiikeriä
11. Leijona
12. Jättipanda
13. Korkotiili-limerikki
14. Skorpioni
15. Sinivalaat
16. Undulaattienkeli
17. Flamingo
18. Kekoblues
19. Rotan rokki
20. Sarvijaakko
21. Loppusoitto

CD 2
1. Uvertyr
2. Cirkusapan
3. Bison på promenad
4. Colliehunden
5. Små smutsiga grisar
6. Havens farligaste djur
7. Badibunka
8. Pingvinsamba
9. Öronmaneten
10. Fem tigrar
11. Snabba fötter
12. Jättepandan mår som den går
13. Krokodillimerick
14. Skorpiongadden
15. Tillsammans
16. Undulat ängeln
17. Den bökande näbben
18. Stackblues
19. Råttans rock ´n roll
20. Skalbaggen
21. Slutmusik

Julkaisija: Emi Finland Oy

www.umo.fi/
www.texicalli.net/emmasalokoski/

PS.
Levyn ilmestyessä maaliskuussa 2011 sitä mainostettiin mm. virkkeellä "Rytmihyrrä / Rytmyran on tiettävästi ensimmäinen CD,  jolla samat kappaleet lauletaan molemmilla virallisilla kielillämme". Musiikkisokkelon täytyy mainita, ettei tämä tieto ihan pitänyt paikkaansa. Levy on toki harvinaisuus lajissaan, mutta Turun filharmonisen orkesterin kaksikielinen lastenlevy Tutti Frutti ehti ilmestyä jo kahta vuotta aikaisemmin vuonna 2009, ja siinäkin on nimenomaan samat laulut suomeksi ja ruotsiksi.

Kaksikielisiä lastenlevytyksiä ei toki ole paljoa, mutta on niitäkin jonkun verran: Myös vuonna 2009 ilmestyneen Laululaukun ruotsinkielinen versio ilmestyi samoihin aikoihin Rytmihyrrän kanssa vuonna 2011, ja esimerkiksi M.A.Numminen on levyttänyt samoja lastenlauluja sekä suomeksi että ruotsiksi jo 1970-luvulla, samoin myöhemmin mm. Pentti Rasinkangas (Pentti Russinkaka), Sås&Kopp (Sotta & Pytty) sekä Arne Alligator (Aarne Alligaattori). Kaksikielisiä yhteisjulkaisuja ei näilläkään taiteilijoilla ole katalogissaan, vaan erikieliset levytykset on julkaistu erillisinä painoksina.

Rytmihyrrä on Lasten oman radion viikon levy 26.8.-1.9.2013 ja se kuullaan päivittäin klo 9.00 ja 16.00.  Rytmyra kuullaan keskiviikkona 28.8. Barnkalas-ohjelmassa klo 17.00.
Lasten oma radio kuuluu osoitteessa www.lastenomaradio.fi.

Onko sinulla omia muistoja tai kommentteja tästä levystä? Kirjoita toki muistosi kommenttikenttään!

#2 Mikko Alatalo - Eläimiä suomalaismetsissä (1981)

LASTEN LEVYKLASSIKKO

#2 Mikko Alatalo - Eläimiä suomalaismetsissä (1981)
genre: iskelmä, rock, punk, reggae, huumori

     ------------------------------------------------------------
      "Kyllä kylässä voit käydä Känkkäränkkä
       kun on Känkkäränkkä-päivä
       onhan se kiva, että lapsilla on oma vänkkäräsäärinen noita"
       (Känkkäränkkä)
      --------------------------------------------------------------

 

Mikko Alatalo on tehnyt pitkän uran viihteessä, ja hänen diskografiassaan on myös neljä lastenlevyä. Niistä ensimmäinen, pääosin Harri Rinteen kanssa sävelletty ja sanoitettu Eläimiä suomalaismetsissä, syntyi puoliksi vitsinä ja ilmestyessään vuonna 1981 yllätti tekijät suosiollaan. Finnscandian Hi-Hat-levymerkin julkaisema levy myi lopulta 47 000 kappaletta eli melkein platinaa, tietää Mikko Alatalon sivu kertoa.

Yli 30 vuotta myöhemmin kuunneltuna Eläimiä suomalaismetsissä on monipuolinen ja monella tasolla viihdyttävä lastenlevy. Siinä on huumoria niin teksteissä kuin musiikissa, lapsekasta valistusta ja ihan asiallista soittoa.

Levyn huiman menestyksen syynä ei pidetty kahta tv:n laulukilpailuista tuttua veisua (Mummoni ja moukarinheitto, Syksyn sävel -voittaja 1981 sekä Taitaa tulla kesä, Suomen interviisukarsinnan voittaja 1981) vaan sitä, että levyllä esiintyi kansakunnan muistiin pysyvästi jäänyt Känkkäränkkä-noita.

Alun perin satuhahmo, ilkeä pikkunoita, syntyi kirjailija Maija Lindgrenin ja piirtäjä Annami Poivaaran kynästä. Alatalo-Rinteen laulujen kautta noitahahmon maine vain kasvoi ja mm. Tampereen Komediateatteri teki lauluihin pohjautuen yhden täysmittaisen ja neljä minimusikaalia. "Yhdessä iltasadussa seikkaili kiukkuinen pieni noita, josta tuli sittemmin hyvinkin tunnettu. Känkkäränkkä on minun luomukseni. Mielestäni meistä jokaisessa on ainakin jonkin verran Känkkäränkkää, ja saa ollakin, Annami Poivaara miettii." (Annami on Tammelankotien satutäti Kotilinnalehti, Lokakuu 2010)

Alatalo ja Rinne ovat tekivät samasta aiheesta myöhemmin lisää lauluja, ja Känkkäränkkä pysyi mukana sekä Mikon levyjen (Känkkäränkkä ja Artturi Robotti, Känkkäränkkä-hiihtokoulu) että lastenmusiikkikokoelmien (Känkkäränkkä ja koko muu konkkaronkka) nimissä. Oman versionsa noitamaisesta kappaleesta ovat levyttäneet Lilli Palvalin ja Elisa Piispanen kokoelmalle Tii-li-a taa-li-a tal-lal-laa  ja ehkä menevin cover on Fredin tulkinta levyllä Lähtekäämme metsään.

Känkkäränkkä jäi asumaan paitsi lastenmusiikkiin, myös kieleen. Ilmaus on niin vakiintunut arkisessa kielenkäytössä, että harvoin enää muistaa sen tulevan laulusta, aivan kuin kamarineuvos Matti Viherjuuren keksimä ja Irwin Goodmanin "julkaisema" 1970-luvun uudissana Häirikkö.

Alatalon kanssa Eläimiä suomalaismetsissä -levyn kirjoitti siis Harri Rinne, tamperelainen muusikko-lauluntekijä ja Mikon aisapari jo 1970-luvulta lähtien. Parivaljakko oli tietoisesti laventamassa lastenmusiikkitarjontaa ajan muun viihde- ja populaarikulttuurin mukaiseksi.

Kuten nykyään voimme nähdä Syksyn sävel -retroista sekä vanhoista Euroviisu-karsinnoista, vielä 1980-luvulla kansa piti paljon humoristista rallatuksista. Kultakauttaan elivät niin Erkki Liikanen  kuin Sleepy Sleepers, ja osallistuipa Juice Leskinenkin vuoden 1981 Euroviisuihin. Mikon ja Harrin  huumori oli sellaista, että se sopi niin aikuisille kuin lapsille, ja siksipä vuoden 1981 Syksyn sävelen voitti absurdi tarina maailman vahvimmasta moukarimummosta. Mummoni ja moukarinheitto on tietysti nykyisessä kasvatusympäristössä vähintään kyseenalainen, mutta eipä 1980-luvun alun lapsikaan sitä ihan tosissaan ottanut. Mummo seikkailee myös Hiljaa maitotyttö -laulussa, jota ei lapsi ymmärtänyt lainkaan, mutta sai silti jonkinlaisen mielikuvan mummon kovasta lapsuudesta.

--------------------------------------------------------------
"Hiljaa hiljaa, maitotyttö, mummolle sanottiin
Oli piian elämä niin kuin istuisi kiikkerään kanoottiin"
(Hiljaa, hiljaa, maitotyttö)
--------------------------------------------------------------

 

Kaiken kansan huumorihittejä päätyi levylle kaksi kappaletta, kun mukaan napattiin "kuriositeettina" myös Esko Koivumiehen säveltämä ja sanoittama Taitaa tulla kesä. Mikko Alatalo oli valittu edustamaan kappaleella Suomea Sopotin interviisuissa, jotka jäivät kuitenkin sinä vuonna pitämättä Puolan levottoman tilanteen vuoksi. Laulusta tuli Suomessa valtava menestys, ja tunnetaanpa se Virossakin Reet Linnan käännöksenä Kätte joudnud suvi.

 

Yksi suomalaismetsään eksynyt eläin on Nakke Nakuttaja, Danny Kaye & Andrew Sistersin klassikko, joka on levyn ainoa coverkappale. Tähän Alatalo ja Rinne tekivät kuitenkin itse suomenkielisen tekstin.

Monipuolisin musiikillinen ilottelu koetaan Hullu rumpali -kappaleessa, jossa esitellään erilaisia rytmejä ja rumpukomppeja. Nykykuulijan harmiksi kappaleen lennokas teksti sisältää kuitenkin poliittisesti epäkorrektin n-sanan, mikä vähentää sen esittämistä tämän päivän lastentapahtumissa. 

Lapsia naurattava tarina on Siilin turkki, jossa siili oli jättänyt saunomisen ajaksi piikkiturkkinsa naulaan, ja isä sitten käytti sitä pesusienenä, mutta vanhempaakin viihdyttää Eläinten olympialaiset, yksi levyn menevimmistä tarinoista, jossa "ei fuskaaminen käy koska siat oli järjestysmiehinä ja seepra oli tuomari".

   ----------------------------------------------------------------------
   "Maraton on kamelille helppo juoksu, hopeaa sai joku outo epeli.
   Siitä levis paha deodorantin tuoksu. Joku tiesi "se on apinoiden veli!"
   Se oli ohutnahkainen ja karvaton ja kahdella sorkalla loikki.
   Kun ei moista oltu ennen nähty niin seepra pisti kilpailun poikki"
   Eläinten olympialaiset)
   ----------------------------------------------------------------------

Levyllä kuuluvat vahvasti 1980-luvun alun musiikilliset trendit rock, punk ja reggae sekä aiemmin mainittu huumorimusiikki. Toisinaan levy on kuin Sliippareita lapsille, ja esimerkiksi Hassu joulupukki on kuin kiltti versio M.A.Nummisen kymmenen vuotta aiemmin julkaisemasta hurjasta biisistä Joulupukki puree ja lyö.

Pelle Miljoona -imitaatio Reijo Rotta on hillitön punk-veto, ja myöhemmissä haastatteluissa Alatalo ja Rinne ovatkin sanoneet, että tarkoitus oli tehdä lapsille ajan rytmimusiikkia, jottei heidän tarvitsisi kuunnella aikuisille tehtyä rokkia ja heviä. Levyn kasvatuksellista antia edustavat kaunis sävellys, Mikon ja hänen Jaska-poikansa luonnonsuojeluaiheinen duetto Isä, kerro mulle, anatomiaa ja empatiaa opettava Joka sydän käy sekä sukupuolivalistusta antava Mistä minä oon tullut?. Viimeisessä Mikko laulaa lapsille mitä tarkoitetaan rakastelemisella, ja se tapahtuu kumma kyllä vilpittömän uskottavasti.

Hämmentävin levyn teksteistä on Oma hyeena - lyhyessä välilaulussa nimittäin syödään lasten lemmikki. Alle minuutin mittainen tempaisu on myös 6-vuotiaan Jaska Alatalon säveltämä ja sanoittava lapsekkaan kömpelö mutta riemastuttava Halivuud, ja levyn päättävä nimikkokappale on taas kosketinsoittaja Martti Kalevi "Masi" Luoman kynästä. Luoma soitti Mikon bändissä 1980-luvulla mutta kynäili samalla myös sellaisen kesäklassikon kuin Hietaniemi biitsi (teksti Mikko Saarela, esitt. Martiz).

Eläimiä suomalaismetsissä on tietylle sukupolvelle lapsuusnostalgiaa, mutta valtaosin erittäin toimiva lastenlevy edelleenkin.  LP:tä näkyy toisinaan divareissa, CD-versio on Warnerin kokoelmapaketissa Kultaiset lastenlaulut 2 ja toki levyn saa sekä iTunesista että Spotifysta.

    1.    Utsjoki-Kevo
    2.    Nakke Nakuttaja (Woody Woodpecker)
    3.    Hullu rumpali
    4.    Reijo Rotta
    5.    Siilin turkki
    6.    Eläinten olympialaiset"
    7.    Seimestä seimeen
    8.    Hassu joulupukki
    9.    Isä, kerro mulle
    10.    Mummoni ja moukarinheitto
    11.    Hiljaa hiljaa maitotyttö
    12.    Taitaa tulla kesä
    13.    Joka sydän käy
    14.    Lasten oma hyeena
    15.    Känkkäränkkä
    16.    Halivuud
    17.    Mistä minä oon tullut?
    18.    Eläimiä suomalaismetsissä

Muusikot
Mikko Alatalo: laulu
Seppo Alajoki: kitara
Masi Luoma: kosketinsoittimet
Pertsa Tolonen: basso
Arska Rautajoki: rummut
Jaska Alatalo: laulu
Pekka Luoma: laulu
Pentti Penninkilampi: laulu

Äänitys: Mika Sundqvist, MSL-studio, Lempäälä, kesä 1981
Levy-yhtiö Hi-Hat, levykoodi HILP 151

Elämää suomalaismetsissä on Lasten oman radion viikon levy 12.-18.8.2013 ja se kuullaan päivittäin klo 9.00 ja 16.00 osoitteessa www.lastenomaradio.fi.

Onko sinulla omia muistoja tai kommentteja tästä levystä? Kirjoita toki muistosi kommenttikenttään!

Täältä tullaan avaruus!

Avaruus, tuo suuri ja tutkimaton, on myös lukemattomien lastenlaulujen aihe. Avaruudesta meitä katselevat taivaankappaleet ja vieraiden planeettojen olennot, ja sitä lähtevät innokkaasti tutkimaan urheat astronautit sekä koirat ja jokunen onneton henkseleiden etsijä.

Koiria ja karhuja avaruudessa

Kun ihminen oli saanut rakettinsa lentämään maan kiertoradalle, lähetti hän ensimmäiseksi matkustajaksi Laika-nimisen koiran. Laikan tassunjäljissä liitää myös Avaruus-snautseri, jonka avaruustähtisumussa on niin jännittävä äänimaisema, että aikuiskuuntelijoita saattaa pelottaa. Outoja ääniä on myös Karhun kuumatkalla, jossa "paukkui, räiskyi, vinkui, soi, karhu huusi ohhohhoi!" Sen sijaan riemukkaassa koko perheen suomirockhitissä kaupunkikoira Musti uneksii siitä, mitä on taivaan takana. "Ei ollut hän sukua Laikalle, mutta päässyt oli Laikan paikalle", laulaa Kengurumeininki tässä lastenmusiikin pikkuklassikossa.

Kaarle & laulavat liskot: Avaruus-snautseri (Baari Labalaikka, 1997)
Ville Hukkinen: Karhun kuumatka (Essen tessen teikar soi, 1985)
Kengurumeininki: Musti-astronauttikoira (Linnunradan sankarit, 2001)

Kengurumeiningin Linnunradan sankarit on itse asiassa nimensäkin mukaisesti avaruusaiheinen teemalevy, jossa ovat mm. kappaleet Rakettimatkapaketti, Linnunradan sankarit, Herra kuu, Tähtisade ja Avaruuden kukkia.

Toinen temaattinen avaruuskokonaisuus ilmestyi kesällä 2010, kun jyväskyläläinen lastenmusiikkiorkesteri Loiskis ensiesitti Avaruus-konserttinsa ja kilpailutti kuulijoillaan sen neljä kappaletta. "Tää ei oo huviretki vaan valloitus", laulettiin voittokappaleessa Täältä tullaan avaruus, joka sai lähes puolet äänestyksen äänistä.

Muissa lauluissa opitaan esimerkiksi, että "planeetoilla on kaikilla hyvät puolensa mut jokaisella myös huolensa", tai todetaan hauskan viulu- ja sordiinovetoisen chachan tahtiin, ettei avaruuteen pääse ruotsinlaivalla "eikä muutenkaan kai pienellä vaivalla".

Loiskis: Planeetat, Täältä tullaan avaruus, Avaruuteen pääsee kaukoputkella ja Avaruusraketti (Kymppi, 2010)

Avaruutta valloittamaan!

Avaruuteen pääsee varmasti kaukoputkellakin, mutta kyllä kunnon menopelillä on hauskempaa porhaltaa kohti tähtiä ja Linnunradan uumenia. Joskus autokaan ei ole tavallinen auto. Peloton ja innokas joukko lähtee rokkikitaran säestämänä salaiselle avaruusretkelle Avaruusautolla Vesala Klaanin samannimisessä kappaleessa, ja Hevisauruksella on avaruusmenopelinään Viikinkilaiva. Eikä sekään haittaa, jos kulkuneuvoon tulee vikaa, sillä aina voi kurvata korjaamon pihaan. "Eihän raketilla voi kaahata, jos moottoria yskittää", lauletaan Avaruuden autokorjaamolla.

Jos raketti kuitenkin osoittautuu toimivaksi, on joillakin onnekkailla kunnia saada ohjata sitä. Kukapa ei haluaisi olla kuuraketin kapteeni! "Hei hei hei ja onnea matkalle rohkeat astronautit", oli allekirjoittaneen lempirallatuksia lapsena. Aimo Mustosen tekstin lauloi levylle Esa Nieminen, joka huristeli Kuuhun saakka myös aikakauden hienoilla analogisyntikkasoundeillaan.

Hiukan aiemmin samalla vuosikymmenellä oli kuultu mainiota kosketinsoitantaa Baddingin klassikossa Ihminen menee Kuuhun. Tässä M.A.Nummisen hillittömässä tekstissä avaruuteen on "aika helppo mahtua". 60-lukuisessa popswingissä vaihdetaan lentokoneesta rakettiin ja lopulta Kuuhun mittailemaan lukuja.

"Koti ihmisen onpi maan pinnalla, mut ain ihaillut hän tähtiä on taivahalla, hän on itsekin sinne alkanut tahtoa, ja sinne onkin aika helppo mahtua"

Vesala Klaani: Avaruusauto (Afrikan tähdet, 1989)
Hevisaurus: Viikinkilaivalla avaruuteen (Räyh!, 2011)
Hevisaurus: Avaruuden autokorjaamo (Kadonneen louhikäärmeen arvoitus, 2012)
Esa ja lapset: Lähtö avaruuteen (Pupujussi hyppäsi rokkaamaan, 1978)
Rauli Badding Somerjoki: Ihminen menee kuuhun (Niemisen pojat ja naapurin äijä - Suutari joonaksen iltapäivä osa II, 1971)

Hei kuu-ukko, täältä tullaan!

Lähtö avaruuteen ei suinkaan ollut ensimmäinen Aimo Mustosen avaruusmatka-aiheinen kappale. Hänen laulunsa Matkalla kuuhun ilmestyi jo Neil Armstrongin ja kumppaneiden kuulentovuonna 1969. Siinäkin "astronautti valmis on" ja Kuuhun saakka ollaan matkalla.

Kuu-aiheisia lauluja onkin paljon, muuta valtaosassa tuota kiertolaistamme tyydytään ihailemaan täältä maasta käsin: Kuu valaisee ja katselee meitä, hymyilee ja on öisin läsnä. "Sen kuva vedenpintaan heijastuu, on siitä laulettu niin monia lauluja, maalattu niin kauniita tauluja" laulaa Paukkumaissi ja mietti myös, "tietääkö Kuu-ukko ollenkaan, kuinka sitä täällä maassa katsellaan".

Kuu-ukko tietää varmasti ainakin ettei sen pidä lainkaan sureman, vaikka Saukki kiertääkin pari kierrosta. Sen verran on rakastettu klassikko soinut viiden vuosikymmenen aikana, että Musiikkisokkelon kysyessä avaruusaiheisten laulujen suosikkia, Pikkuoravien kuuraketti mainittiin useimmiten.

1950- ja 1960-luvuilla elettiin suuren avaruuskilpajuoksun aikaa, ja ensimmäistä kuulentoa suunniteltiin ahkerasti elokuvissa, kirjoissa, sarjakuvissa sekä niin aikuisten kuin lasten lauluissa. Stephen Fosterin yli sata vuotta aiemmin kynäilemä Oh! Susanna päätyi oravien hitiksi suomennoksesta vastaavan Saukin eli Sauvo Puhtilan sekä kappaleen sovittaneen Jaakko Salon ansiosta; pikkuoravien amerikkalainen esikuva Alvin & the chipmunks ei tietävästi ole kyseistä rallia versioinut. "Hei kuu-ukko, ei pidä sinun sureman. Tämä rakettimme hetkessä valmistuu ja sen määränpää on kuu", lauloi pikkuoravia esittävä Eino Virtanen tässä jo montaa sukupolvea viihdyttäneessä tarinassa, jossa Saukki etsii vyötään ja henkseleitään, joita on molempia tarvittu raketin rakennustarvikkeina.

Itse tehty vekotin oli myös Röllillä: Ensimmäinen emmentaalinautti lensi nimittäin Kuuhun savusaunan kiukaalla. Jytäjyrsijöiden kuuraketti ei sen sijaan kantanut kuin Kuusamoon. Vaan Kuuhun päästyä siellä on tietysti hyvä hypellä, sen tietää toinen hassusti korkealta laulava ryhmä, Smurffit.

Musiikkileikkikoululaisten kuoro: Matkalla kuuhun (Pienen laulajan lauluja, 1969)
Paukkumaissi: Kuu (Huhuu, Kuu, 2010)
Saukki ja oravat: Pikkuoravien kuuraketti (Saukki ja oravat, 1962)
Rölli: Ensimmäinen emmentaalinautti (Röllin laulut 1, 1986)
Jytäjyrsijät: Kuuraketilla Kuusamoon (Rottaradio, 2009)
Smurffit: Smurffit kuussa (Avaruudessa vol 5, 1998)

Muiden maailmojen elämää

Smurffit ovat käyneet avaruudessa monta kertaa: avaruusaiheisia tekstejä näillä dancekimittäjillä on ainakin Avaruussmurffi (Kesähitit vol 4, 1998) sekä Avaruussmurffin paluu ja Smurffit kuussa (Avaruudessa vol 5, 1998)

Muita otuksia ulkoavaruudessa edustavat esimerkiksi Satu Saarikon Avaruuskorento (Jazzkatti, 2012) sekä Henxelien pingviinin ja simpukan kaltaiset olennot hiukan vinksahtaneessa kansanmusiikista ponnistavassa riemukkaassa laulussa Avaruuden äärissä (Henxelit, 2008)

Elektronisempikin lastenmusiikki käsittelee sujuvasti avaruusaiheita: Leena Hurrin Avaruusmies tuijottaa planeettoja helikopterista (Mitä se leijona sanoo, 2005) ja Hiekkalaatikkojengi löytää antennipäisen otuksen piilosta kotipihalta. (Avaruusolio piilossa, Hiekkalaatikojengi, 2008)

Mitä siellä on? Voisipa siellä lentää!

Suurta ja ihmeellistä avaruutta voi pohtia vielä ainakin näiden laulujen parissa:

Mikko Perkoila: Avaruuden maisema (Hyönteiselämää, 1999), jossa katsellaan kaukaa eläinten ja ihmisten yhteistä kotia ja myös tähtiä sekä avaruuden maisemaa, jonka "suuri rauha rauhoittaa".

Olavi Uusivirta: Avaruuslaulu (Ipanapa 1, 2007)
"Mikä se oikein on", arvuuttaa Olavi aurinkokunnan kiertolaisia sekä hiukan kauempanakin näkyviä avaruuden kappaleita kauniissa kappaleessaan.

Hertan maailma: Avaruusasioita (Hertan maailma, 2009), jossa mietitään minne asti avaruus vie ja "onko jossain maailma uus".

Anna Kuoppamäki: Suuri on avaruus (Ipanapa 3, 2010), jossa "avaruus on koti tähtien".

Maaria Salmi ja lauluryhmä: Avaruuteen lennetään (Hannele Huovi, Soili Perkiö: Iloiset laulut 2, 1993)

Monelle tuttu avaruuslentolaulu on myös On allain avaruus. Tämän Lumiukko-animaation (The Snowman) tunnussävelmän Walking in the Air suomensi Tarleena Sammalkorpi. Käännöksen levyttivät ensimmäisinä Sakari Heikka ja Cantores Minores vuonna 1989, ja sen jälkeen sen mm. Tarja Merivirta, Arja Koriseva, Mari Palo, Sini Hyytiäinen sekä Musakatit ja Uomarinteen koulun musiikkiluokka. Antti Tuiskun tavoin moni artisti on sisällyttänyt laulun joulukonserttiohjelmistoonsa.



Mitä muistoja sinulla on tämän kirjoituksen lauluista? Puuttuuko listasta sinun suosikkisi? Kirjoita toki kommenttikenttään!

Avaruusaiheisia lastenlauluja kuullaan myös Lasten omassa radiossa osoitteessa www.lastenomaradio.fi