Joululahjasuosituksia

Joulu lähestyy, ja kotimainen lastenkulttuuri on aina hyvä lahja!

Mikäli haluatte lahjavinkkejä kotimaisesta lastenkirjallisuudesta, kannattaa tutustua ainakin näihin kahteen blogiin:  Värikäs päivä Lastenkirjablogi  sekä Lastenkirjahylly.

Musiikkisokkelo ja Lasten oma radio suosittelevat pukinkonttiin jouluna 2013:

1. UMO & Vesa-Matti Loiri & Johanna Försti feat. Gracias: Ville ja Valle

- Vuoden hienoin lastenlevy!

"Levy sopii kaikenikäisille lapsille, ja iän sekä kuuntelukertojen myötä siitä löytää varmasti uusia kulmia. Musiikkisokkelo suosittelee lämpimästi sekä kehottaa myös etsimään vanhan Muusa ja Ruusa -levyn - näitähän voi myös kuunnella vuorotellen!"

Musiikkisokkelon koko Ville ja Valle -arvio on täällä.

2. Eri esittäjiä: Ipanapa Räp

- Tunnetut räppärit puhuttelevat myös lapsia

”Mm. Stig, Heikki Kuula, Teflon Brothers, Sini Sabotage, Asa, Tommy Lindgren ja Redrama - kotimaisen räppi- ja rytmimusiikkiskenen valiojoukko räppää nyt lapsille. Kielellä leikittely on parhaita asioita, mitä lapselle voi tarjota, ja on jo aikakin, että maamme puheammattilaiset astuvat kehiin.”

Musiikkisokkelon koko Ipanapa Räp -arvio on täällä.




3. Pieni Tiikeri - Lauluja lapsille
- Lauluja kaikkialta maailmasta

Pieni Tiikeri tarjoaa maistiaisia maailman musiikkikulttuureista. Levyllä esiintyy lukuisia Suomeen muuttaneita aritsteja, mm. Arnold Chiwalala (Tansania), Cinta Hermo (Espanja), Nefes (Turkki / Uusi-Seelanti), Pape ja Kasumai (Senegal / Togo / Gambia) ja Patalino (Kap Verde). Levyllä esiintyvät myös intialais-suomalainen Shava sekä Sierra Maestra Kuubasta käsin.

Shavan Hernesoppaa on jo pikkuhitti Lasten omassa radiossa!

Levyä saa tilata Maailman musiikin keskuksesta.

4. Varoitus postinkantajalle (Olen matkoilla vähän aikaa)
(kirja & cd)

- Hauska matka halki Suomen


Piritta Porthan on säveltänyt ja esittänyt uuden kirjansa laulut. Kirja ja sen laulut ovat kuvaus "maitohampaiden ja pilvilampaiden" täyttämästä lapsuudesta. Kirja on riimillisten runojen siivittämä matka pohjoisen Suomen tuntureille, rannikkoseutujen aurinkoisiin kesiin ja koti-Helsinkiin.

Basambooksin julkaisemassa kirjassa on myös Kaisa Rekisen mainio kuvitus.

5. Rob Hund & Hans Glada Orkester: Med Dunder & Brak 

 - Uutta lastenmusiikkia på svenska!

 Robin Hund on ylpeä sukunimestään. Mutta pienenä poikana häntä usein kiusattiin nimensä takia. Muut lapset kysyivät esimerkiksi missä hänen häntänsä on. Aivan kuin hän olisi ollut oikea koira.

Kaikki muuttui kun hän tapasi hänen hyvän ystävänsä Bob Katt. Vihdoinkin löytyi joku samankaltainen. Hund ja katt. Kissa ja koira. Yhdessä pojat ovat nyt tutkimusmatkalla suuressa maailmassa, ja laulavat kokemuksistaan. 

6. Satu Sopanen: Reissutunti
 (kirja & cd)
- Varhaisiän musiikinopettajien valitsema vuoden levy

Otavan kustantamalle levylle sekä levyyn liittyvään Reissutunti-kirjaan on kerätty lauluja matkustamisesta. Kokoamisesta ovat vastanneet pitkän linjan musiikkikasvattajat ja muusikot Satu Sopanen ja Markku Kaikkonen. Musiikin levylle ovat sovittaneet ja tuottaneet Matti Kallio ja Matti Laitinen.

Musiikinopettajien raati kiittää 20 kappaleen kokonaisuutta taidokkuudesta ja monipuolisuudesta: levyllä on vaikutteita monista eri musiikin tyylilajeista rockista reggaeen, jousikvartettimusiikista a cappella -lauluun sekä suomalaisesta kansanmusiikista maailmanmusiikkiin aina Intiasta, Australiasta ja Afrikasta asti.


7.  Suomen lasten laulukirja
(nuottikirja)
- Kattava lasten nuottikirja, ehdoton perheisiin, joissa lauletaan!

Nalle Puhin sadelaulu, Pikku-Matin auto, Magdaleena, Metrolla mummolaan, Leipuri Hiiva ja jopa Hiphoppii englantii! Essi Wuorela on koonnut yksien kansien sisään upean valikoiman lastenlauluja klassikoista uusiin tuttavuuksiin. Sovitukset ovat Olli Heikkilän käsialaa, ja hieno kuvitus Matti Pikkujämsän.

Tässä on laadukas kokoelma lastenlauluja, josta riittää riemua koko perheelle pitkäksi ajaksi. Kirja ilmestyi jo reilu vuosi sitten, ja on allekirjoittaneella päivittäisessä kotikäytössä. Mikäli Joulupukki unohti tämän viime vuonna, kannattaa virhe nyt korjata.

Lisäksi suositellaan satukirjaa nyt joulun odotukseen: 

 

Tuutikki Tolonen & Liisa Kallio: Joulusatuja 

(kirja & cd)

- 24 uutta mutta perinteisen mainiota ja mukaansatempaavaa joulusatua, joista jokainen tuo joulun lähemmäksi: Joulun alla tontut ja haltijat liikkuvat tavallista enemmän ihmisten ilmoilla ja meidänkin on mahdollista nähdä niistä vilaus! Jokainen päivä on täynnä taikaa, ja kaikenlaista hauskaa ja yllättävää voi sattua.
Anni ja Eeki lähtevät viemään mummi Lyydia Rubiinisydämelle jouluhyasinttia, mutta tuttu mäki onkin muuttunut erilaiseksi kuin ennen.

Tommelimetsän Rommo-peikko kyllästyy olemaan näkymätön ja järjestää juhlat, joulutonttu Jonttu miettii miksi eläimet saavat niin harvoin joululahjoja ja lähtee navettaan kyselemään eläinten lahjatoiveita.


Hiiret näkevät Valottaren kulkueen, kätevä mummo ei arvaakaan miksi hän on niin kätevä ja Elmukka pääsee vierailulle saunatontun kotiin. Naurava Pulla -kahvilaan ilmestyy punaiseen viittaan kietoutunut nutturapäinen täti, jolla on mukanaan merkillinen teekannu, ja joulukuusen runkoa pitkin huristaa pienen pieni auto...
Tuutikki Tolosen Joulusatuja on lämmin ja iloinen satukirja, joka luo joulumieltä ja saa uskomaan joulun taikaan. Kirjaa kuullaan joulukuun aikana myös Lasten omassa radiossa!

Toivottavasti lahjavinkeistä on teille iloa ja hyötyä.

Musiikkisokkelo toivottaa kaikille mainiota joulun ja vuodenvaihteen aikaa! Kuunnellaan hienoa lastenmusiikkia ja kirjoitellaan siitä jälleen ensi vuonna!

Sininen soittorasia, Punainen posetiivi ja Keltainen kellopeli

Ellen Urhon ja Liisa Tenkun työtä musiikkikasvatuksen parissa on käsitelty tässä Musiikkisokkelon artikkelissa, ja Lasten oma radio soittaa Viserryskone-projektin levyjä viikon levyinä nyt lokakuussa 2013. Sarjan ensimmäinen levy Maailman lapset - Vihreän viserryskoneen musiikkia oli edellisen Musiikkisokkelo-artikkelin aiheena, ja nyt esitellään lyhyesti sarjan kolme muuta levyä:

-Sininen soittorasia (peruskoulun 2. luokka)
-Punainen posetiivi (peruskoulun 3. luokille ja yhdysluokille 3-4)
-Keltainen kellopeli (peruskoulun 4. luokille ja yhdysluokille 3-4)

Sarjan kolmannesta oppikirjasta Sinivihreä soittorasia ei tehty äänitettä. Punainen posetiivi -LP:n kannessa lukee virheellisesti peruskoulun 4. luokille.

Oppikirjasarjan ja äänitteet aloitti 1. luokille tehty Maailman lapset, jossa kuultiin laulujen lisäksi mm. ääniä kotoa ja kaupungilta sekä erilaisia kuuntelutehtäviä. Sarjan kolmella muulla levyllä ei ole puhetta kuten Maailman lapset -levyllä, mutta peruskonsepti on sama: levyillä on paljon lyhyitä lauluja Esa Helasvuon yhtyeen säestämänä, ja laulajina ovat Marjatta Vuormaan ja Pirjo Helasvuon oppilaat Jousenkaaren sekä Tehtaankadun ala-asteilta. Joissakin lauluissa on myös tehtäväksi annettu tunnistaa rytmisiä tai soundillisia elementtejä. Levyillä on lisäksi jonkun verran näytteitä muilta, etupäässä taidemusiikki-äänitteiltä. 

SININEN SOITTORASIA
GUMMERUS KJG 28
1974

A01 - SUUTARIN EMÄNNÄN KEHTOLAULU
A02 - MUNA OLI TIIU
A03 - MUSIKANTIT
A04 - ILOINEN SOITTOKUNTA
A05 - AROLAULU
A06 - SATU
A07 - TROIKKA
A08 - KANANPOIKIEN TANSSI MUNANKUORISSA (NÄYTTELYKUVIA) SARJA PIANOLLE: 9. OSA (MUSORGSKI)
A09 - SININEN SOITTORASIA
A10 - SOKKOLEIKKI
A11 - TÄTI KOOBA
A12 - HÖPÖLÖPÖJUTTU
A13 - MUURAHAISSAMBA
A14 - AUTONRÄMÄROKKI
A15 - PEIKKO PUUSSA (ELINA, 9 V.)  & KÄKIKELLO JA SELLO (JOHANNA, 9 V.)
A16 - NUMEROT MANNEKIINEINA
A17 - ET KYLLÄ SAA


B01 - NAURAVA NORSU
B02 - LUISTINRADALLA
B03 - JÄÄTÄ JA HIEKKAA
B04 - BEETLEHEMIN TALLISSA
B05 - JUMALAN HELMASSA
B06 - TOIVOMUS
B07 - KAKSI TALOA
B08 - VESIPISAROITA - PIZZICATO VIULULLE JA SELLOLLE (SIBELIUS)
B09 - KARELIA-SARJA, SARJA OP.11 ORKESTERILLE: 1. OSA: INTERMEZZO (KATKELMA)
B10 - Berchtoldsgaden Musick (Kindersinfonie, Lapsisinfonia) sinfonia C-duuri jousille ja leikkikalusoittimille: 1. OSA: ALLEGRO (KATKELMA) (HAYDN)
B11 - TRÄLLERLIEDCHEN (PIENI HYRÄILYLAULU) (TÄSSÄ KATKELMA NIMELLÄ HYRÄILY) OP.68/3 PIANOLLE KOKOELMASTA ALBUM FUER DIE JUGEND (SCHUMANN)
B12 - SÄVELMÄ - SINFONIA N:O 1 C-MOLLI OP.68: 4. OSA: ADAGIO - PIU ANDANTE - ALLEGRO NON TROPPO, MA CON BRIO (KATKELMA) (BRAHMS)
B13 - KUKKARUMPU, KOTO, TARINANKERTOJA
B14 - SERAFIINA MERIMIESLAULU.
B15 - ETELÄÄN
B16 - SAMBALELE
B17 - SADELAULU
B18 - SILKKIKENGÄT
B19 - SOITTORASIA - SONAATTI PIANOLLE N:O 20 G-DUURI OP.49/2: 2. OSA: TEMPO DI MENUETTO (KATKELMA) LAPSIKUOROLLE JA PIANOLLE (BEETHOVEN)

Esittäjät:
Jousenkaaren kansakoulun oppilaita (lauluryhmä), joht. Marjatta Vuormaa. Porkkalan yhteiskoulun oppilaita (lauluryhmä), joht. Pirjo Helasvuo. Tuomo Nikkola (laulu). Esa Helasvuon yhtye ja Tuomo Nikkolan yhtye sekä katkelmia muilta äänitteiltä

PUNAINEN POSETIIVI
GUMMERUS KJG 119
1978

A01 - POSETIIVIMARSSI (=JOS MINÄ SAAN SEN KUNNIAN) SUOMALAINEN SÄVELMÄ
A02 - TUOLTA SE TULLA SIPSUTTAA (SÄKEISTÖJEN VÄLISSÄ LAULETAAN SIPSUTTAJAN POLKKA)
A03 - JUHLAMARSSI MUSIIKISTA NÄYTELMÄÄN PRINSESSA RUUSUNEN (MELARTIN)
A04 - JAAKOBIN POJAT
A05 - SVENGAAVA SAMSON MUSIKAALISTA SVENGAAVA SAMSON (Blom-Hurd)
A06 - LEIJONAN HÄNTÄ
A07 - SARVIKUONON SAMBA
A08 - UUDESTA MAAILMASTA -SINFONIAN 2. OSAN ALKU (INTIAANISÄVELMÄ) (Dvorak)
A09 - AGLEPTA (OSA) (Mellnäs)
A10 - MUSETTE (1. OSA SARJASTA MUSIIKISTA NÄYTELMÄÄN KUNG KRISTIAN II) (Sibelius)
A11 - TINGALAAJO CALYPSO
A12 - MERIMIESLAULU (NYT ON REIVATTAVA PURJEITA)
A13 - FLUORESCENCJE (LOISTEVALOJA) (KATKELMA) (Penderecki)

B01 - LAMPAAN POLSKA (ALKU) (Kuula)
B02 - HYPYT (6. OSA SARJASTA PELIMANNIT) (Rautavaara)
B03 - TREPAK BALETISTA PÄHKINÄNSÄRKIJÄ (Tsaikovski)
B04 - LUMITUISKU
B05 - MANANA
B06 - EL CAPOTIN
B07 - LA BRANDOLINA
B08 - GIOVANNOTTINA
B09 - RATSULAULU
B10 - ITÄMAINEN MARSSI MUSIIKISTA NÄYTELMÄÄN BELSAZARS GÄSTABUD (BELSASSARIN PIDOT) (Sibelius)
B11 - SILKKIKAUPPIAS INTIASTA
B12 - USHKADARA
B13 - ARABIALAINEN TANSSI BALETISTA PÄHKINÄNSÄRKIJÄ (Tsaikovski)
B14 - AL HASELA
B15 - RYTKYTANGO (E. Helasvuo)
B16 - HALLELUJA (SOIKOON VIRSI KAUTTA MAAN)
B17 - LÄNDLER (ALUNP. JOUSILLE, KV606/3) (Mozart)
B18 - KEVÄT (ALUNP. II OSA KANTAATISTA N:O 212 MEHR HAHN EN NEUE OBERKEET) (Bach)

Esittäjät: Jousenkaaren Peruskoulun 4. (kuoro). Musiikkiluokan (1978).Oppilaat Vuormaa, Marjatta (k-joht). Helasvuo, Esa (yht). Louhos, Meri (pf). Karajan, Herbert Von (joht). Wienin Filharmonikot (ork). Berliinin Filharmonikot (ork). Tapiolan Yhteiskoulun Kuoro (kuoro). Pohjola, Erkki (k-joht). 

KELTAINEN KELLOPELI
Gummerus KJG 118
1978

A01 - Rummut kutsuvat (Soi rummut kutsuen -)
A02 - Aida, ooppera: Vieni, o guerriero vindice (Juhlamarssi, 2.näytös) /tässä KATKELMA orkesterivälisoitosta (Verdi)
A03 - Ionisation lyömäsoittimille (Varese)
A04 - Tämä kuokka
A05 - Mor'ten-Ola
A06 - Valssipotpuri. 1. Gold und silber (Kultaa ja hopeaa), valssi op.79 orkesterille /tässä soitinyhtyeelle/. - 2. Ah sa rakas Aukusti (= O du lieber Augustin). - 3. Kun luisto on liukas ja pyöriä saa. - 4. On laulu vanha tuttu (= O mamma, mamma cara /Il carnavale di Venezia, Venetsian karnevaali). - 5. Ah sa rakas Aukusti (= O du lieber Augustin)
A07 - Hopsassa (Kun kerran laivalla seilattiin -)
A08 - Ken voi kulkea purjeitta (= Vem kan segla förutan vind).
A09 - Tuonelan joutsen op.22/3, orkesterille /tässä KATKELMA alusta/. (Sibelius)
A10 - Staffan ja Herodes (= Staffan och Herodes) (Kun Staffan yöhön lähti ratsastamaan -).
A11 - Hannukah (Hannukah, hannukah, joulukuun on juhlia -).
A12 - Seimikuvaelma (= Il est ne, le divin enfant) (Tulkaa taaskin katsomaan -).
A13 - Ninna-Nanna (Gesu bambino e nato - Syntynyt lapsi pieni -).
A14 - Intiaanien joululaulu (On talvi tullut erämaahan - Gloria in excelsis Deo -).

B01 - Botswana (Motsvala hei, Botswana hei -).
B02 - Bum dali da
B03 - Gajane, balettisarja n:o 3: 5. OSA: Sapelitanssi /tässä KATKELMA alusta/. (Hatsaturian)
B04 - Minne matka (= Korobeiniki /Kulkukauppiaat) (Sinne matka, minne maantie vie -).
B05 - Kaivotie (= Sredi doliny rovnyja /Laakson keskellä) (On kaivopolku illalla niin lämmin, tuoksuva -).
B06 - Midsommarvaka (Juhannusyön valvojaiset) ruotsalainen rapsodia n:o 1 op.19, orkesterille /tässä KATKELMA/. (Alfvén)
B07 - Tudeludelei (Ja ukko sanoi: mummo, nyt myydään meidän tudeludelei -).
B08 - Kolme Kallea (On kolmella Kallella tämä mielessään -).
B09 - Peer Gynt, sarja orkesterille n:o 1 op.46 näytelmämusiikista: 3. OSA: Anitras dans (Anitran tanssi) (Tempo di mazurka). (Grieg)
B10 - Hesekiel ja pyörät (Hesekiel hämmästyi -).
B11 - Jousikvartetto F-duuri: 2. OSA: Andante cantabile /tässä KATKELMA JOUSIORKESTERILLE (Haydn)
B12 - Water music (Vesimusiikkia) orkesterille ja continuolle: 6. OSA: Air (Presto) HWV348/6 /tässä KATKELMA (Händel)
B13 - Brandenburgilainen konsertto n:o 3 G-duuri BWV1048 jousille ja continuolle: 1. OSA (Ilman tempomerkintää) /tässä KATKELMA alusta/. (Bach)
B14 - Svengaava Samson (= Swingin' Samson, Blom-Hurd) musikaali:
-Samsonin voima
-Samson, tukka pois
-Svengaava Samson
-Samson kahleissa
-Riemujuhla

Jousenkaaren peruskoulun 4. musiikkiluokan oppilaat (lapsikuoro). Vuormaa, Marjatta (kuoronjohtaja). Tehtaankadun peruskoulun ala-asteen oppilasryhmä (lapsikuoro). Helasvuo, Pirjo (kuoronjohtaja). Karajan, Herbert von (johtaja). Berliinin filharmonikot (orkesteri). Helasvuo, Esa (yhtye).

Äänitteille on kerätty paljon kansanlauluja sekä tunnettuja sävelmiä ja joitakin merkittäviä klassisen musiikin teemoja peruskoulun oppilaiden tunnistettavaksi. Monin paikoin olisi hyötyä myös oppikirjasta - joko opettajan tai oppilaan - sillä näytteet ovat paikoin alle minuutin mittaisia, ja aiheesta toiseen siirtymisissä ei ole ainakaan kuultavaa logiikkaa.

1970-luvulla lapsuutensa elänyt tunnistaa valtaosan melodioista vaivattomasti, ja klassisen musiikin mestarit ovat luonnollisesti samoja vuosikymmenestä toiseen. Nykykuuntelijan korvaan käy ensimmäisenä populaarikulttuurin mitätön osuus - uudistushenkisyydestään huolimatta Tenkku, Urho ja Helasvuo eivät tuoneet musiikinopetukseen pop-, jazz- tai rockmusiikkia eivätkä edes iskelmää. Aikalaisilmapiiriä kuvastaa kuitenkin Helasvuon saama kritiikki: rytmikkäitä sovituksia pidettiin kouluun ja lapsille sopimattomina. Teksteissä kansanlaulujen ohella olivat tyypillisiä myös erilaiset kristilliset aiheet.

1980-luvulla peruskoulussa laulettiin ja opeteltiin paljon näitä lauluja, mutta populaarikulttuuri valtasi myös vähitellen sitä jalansijaa, joka sillä nykyäänkin on peruskoulun musiikkikasvatuksessa. Viserryskone-sarjan äänitteet ovat kuitenkin osin ajattomia - monia niiden ajatuksia on sovellettu sittemmin sekä musiikinopetuksessa että lapsille tehdyissä äänitteissä, ja kaiken kaikkiaan niistä huokuu positiivinen ja innostava ote musiikkiin ilmaisuna ja erilaisina äänimaisemina.

Musiikkisokkelo on ehdottomasti sitä mieltä, että nämä levyt tulisi saada myös digitaalisina julkaisuina. Mikäli näette näitä liikkuvan käytettyinä, ostakaa ne toki talteen. Vihreää Viserryskonetta näkee toisinaan divareissa, mutta sarjan kolme muuta osaa ovat äärimmäisen harvinaisia.

Lasten omassa radiossa kuullaan Viikon levynä tällä viikolla Punainen posetiivi ja ensi viikolla Keltainen kellopeli. Viikon levy kuullaan päivittäin klo 9.00 ja 16.00.

www.lastenomaradio.fi

#3 Maailman lapset - Vihreän Viserryskoneen musiikkia (1973)

 #3 Maailman lapset - Vihreän Viserryskoneen musiikkia (1973)

(Levyn toinen alaotsikko: Kansansävelmiä eri maista)

Esiintyjät: Marjatta Vuormaa ja Jousenkaaren kansakoulun oppilaita, Pirjo Helasvuo ja Vuosaaren kansakoulun oppilaita, Heikki Orama, Elina ja Janne sekä Esa Helasvuon yhtye
Tekstit: Ellen Urho, Liisa Tenkku
Sovitukset: Esa Helasvuo
Julkaisija: K.J.Gummerus Oy Jyväskylä

genre: kansanmusiikki, lastenmusiikki, äänimaisemat

      ----------------------------------------------------------------------------------
      "Jokaisessa maapallon kaupungissa on erilainen koulu. Niitä voi olla pieniä kouluja, voi olla 
      suuria, eikä niiden tartte aina olla samanlaisia kuin meidän koulu."

       "Lapset kaikkialla kouluihinsa käy
      Vaikkeivat tänne kaikki koulut näy."
      (Lapset kaikkialla)
      -----------------------------------------------------------------------------------

Maailman lapset on nykykuuntelijalle riemastuttava kokemus ja huima aikamatka 1970-luvun uusimpiin musiikkikasvatuksellisiin metodeihin. Myös levyn monikulttuurisuusteema sekä kuuntelutehtävinä olevat arkiäänet ilmentävät aikansa trendejä, ja paikoin levy aiheuttaa lämmintää nostalgiaa jopa sellaiselle, joka ei ole itse elänyt äänitysten aikaan.

Maailman lapset onkin Gummeruksen julkaisemaa opetusmateriaalia ja liittyy lastentarhoille, esikouluille ja peruskoulun ensimmäiselle luokalle edellisvuonna julkaistuun kirjaan Vihreä Viserryskone (1972). Kirjan tekijät Ellen Urho ja Liisa Tenkku toteuttivat Esa Helasvuon kanssa materiaalin oppikirjasarjansa kaikkiin viiteen osaan, ja Maailman lapset oli niistä ensimmäinen. Aiheesta on olemassa sekä opettajan opas että oppilaan kirja.

Opettajan oppaan johdannossa esitetään koko kirjasarjan perustana olevat periaatteet ja näkemykset. Oppilaan kirjassa, joka sisältää 51 kansansävelmää eri maista ja maanosista, painottuvat laulaminen ja musiikkiliikunta. Laulut ja toiminta- ja kuuntelutehtävät on jäsennetty sen mukaan, mitä niiden avulla voidaan opettaa. Esimerkiksi äänenväriin liittyvät opetustavoitteet toteutuvat äänien jäljittelyssä, äänien muistamisessa, keksimisessä, erottelussa ja äänisommitelman tekemisessä.

Liisa Tenkku ja Ellen Urho uudistivat lastenmusiikkia ja musiikkikasvatusta 1960-1970-luvuilla tuoden mukaan erilaisia elektronisen musiikin keksintöjä, äänitettyjä äänimaisemia sekä modernin musiikin piirteitä yhditettynä kansanmusiikkiin ja perinteisiin lastenlauluihin. Vihreä Viserryskone -projektista voi lukea enemmän tästä Musiikkisokkelon bloggauksesta.

      ------------------------------------------------------------------------------
      Vihreän Viserryskoneen lauluja ovat laulaneet monien maiden lapset. Niitä voi kuunnella tai 
      laulaa muiden mukana. Lapset voivat seurata lauluja Vihreän Viserryskoneen oppilaan kirjasta.  
      Laulujen välissä kone teettää äänileikkejä. Hauskoja lauluhetkiä kaikille lapsenmielisille! 
     (levyn takakannen teksti)
      --------------------------------------------------------------------------------

Keittiö, asema, työmaa ja mielikuvituseläin

Levy alkaa keittiön äänillä ja Aamulla-laululla, jossa "visselipannu vislaa". Pian kuoro esittäytyy Jousenkaaren koululaisiksi ja Lapset kaikkialla esittelee levyn kansainvälisen teeman: 1970-luvun lapsille kerrottiin lasten olevan samanlaisia kaikkialla maailmassa. Levylle onkin kerätty lapsille laulettavia tai lasten laulettavaksi tehtyjä kappaleita Euroopasta, Afrikasta sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikasta.

1970-luvun alkupuolen jazz- ja progeliikehdintä kuului aikuisten popin ohella myös lastenlevyissä: ehtiväinen Vesku Loiri lauloi lastenjazzia Eero Koivistoisen Muusa ja Ruusa -levyllä (1971) sekä levytti tiettävästi edelleen ainoan lasten progelevyn Kapteeni Ynjevi Lavankopoksahdus (1972) Matti Rag Paanasen kanssa. Myös esimerkiksi 60-luvun lapsitähti Mari Laurilan Musiikkisokkelo (1974) toi lastenmusiikkiin jazz ja rhythm and blues -sävyjä ja Pekka Jalkasen sekä M.A.Nummisen Suutari Joonaksen iltapäivä -levyt (1971) venyttivät koko lastenmusiikin käsitettä huomattavasti edellisen vuosikymmenen Saukin & Oravien seikkailuja laveammaksi.

Näihin lastenmusiikin uudistajiin nähden Maailman lapset on tietysti kokoelma perinteisiä kansanlauluihin pohjaavia lasten rallatuksia ja helppoja sävelmiä. Levyssä on kuitenkin koko ajan tietty avantgardistinen pohjavire. Laulut on tarkoitettu mukana laulettavaksi tai levyn perässä opeteltavaksi, ja ne ovat toisinaan vain lyhyitä pätkiä. Laulujen väleissä on erilaisia kuuntelutehtäviä, kuten nimensä mukainen Eläinten ääniä. Levy on jaksotettu löyhin teemoin: Eläinten äänten jälkeen kuullaan eläinaiheinen Maija mokoma, Sikavalssi, Nooan arkki sekä puhetta mielikuvituseläimestä.

Teemojen alle on koottu lauluja, dialogeja sekä äänimaisemia, ja niitä ovat mm. Aamun ääniä, Eläinten ääniä, Liikenteen ääniä ja Soittimien ääniä. Eri kappaleita vastaa kohta sekä oppilaan että opettajan kirjassa. (Nämä kirjat kuten LP-levytkin ovat nykyään melko harvinaisia, eli divarikappale kannattaa ostaa talteen!) Aikuinen kuuntelija saattaa jossain vaiheessa kaivata kirjaa, sillä moni lyhyt laulu kaipaisi esittelyä. Lapsikuuntelija ei välttämättä kaipaa esittelyjä, mutta toisto on hyvästä - sen verran paljon tapahtuu levyn kuluessa, että yhden läpikuuntelun jälkeen pää on varmasti pyörällä!

Levyllä opetellaan kuuntelemaan arkisten äänten lisäksi eri soittimia: amerikkalainen (lauluista kerrotaan mistä päin maailmaa ne ovat) Soitinsatu kuvaa soittimien ääniä kuninkaallisina, joista sello on kuningatar ja kontrabasso kuningas "arvokas, vaikka joskus leikkisäkin on". Levyn A-puolen lopettaa rytminen hauskuutus, jossa nopea kilkatus kuvaa muurahaista ja hidas paukutus karhua. Laulujen rytmit kuvaavat eläimiä elefanteisa hämähäkkeihin ja sisiliskoihin sekä niiden tapaa edetä. Tämä on ihan muskarikamaa eikä yhtään hullumpaa sellaista!

Levyn B-puoli alkaa veden äänillä: kurlausta, suihkutusta ja kaatosadetta seuraa Siili ja kastemato, jossa "aijaijai kastutaan". Muita teemoja ovat mm. Kadun ääniä, Ladulla ja laineilla sekä Tivolissa. Välillä hiukan kulmikkaasti svengaavia kappaleita kuunnellessa aikuiskuuntelijaa viihdyttää ajatus siitä, kuinka levyn ja oppikirjan ilmestymisen aikoihin Esa Helasvuon rytmikkäitä sovituksia pidettiin "kouluun ja lapsille sopimattomina".

Levyllä esitellään monta laulua, joita pienet lapset ovat laulaneet kohta neljän vuosikymmenen ajan, ja se itsessään onnistuu kuulostamaan sekä nostalgiselta että ajattomalta. Aikakauden viimeistä huutoa olevat analogisyntikkasoundit nostavat hymyn huulille. Koko Vihreä Viserryskone -projekti otettiin aikanaan ristiriitaisesti vastaan, mutta se vauhditti suuresti koulujemme musiikinopetusta siihen luovuutta ja oppilaan omaa omaksumista kunnioittavaan tyyliin, joka on nykyäänkin vallallaan.

Vaikka levy ei enää opetusmateriaalina olisi kaikkein kuranteinta matskua, pitäisi se silti ehdottomasti julkaista jo digitaalisena. Sarjan muissakin osissa on hienoja hetkiä, mutta kirjoitetaan niistä myöhemmin. Nyt suositellaan etsimään tämä levy ja soittamaan sitä myös nykylapsille!

Lapset kaikkialla. Lapset kaikkina aikoina.


Maailman lapset - Vihreän Viserryskoneen musiikkia

A

1. Aamun ääniä
Keittiön ääniä
Aamulla
Marssi Pretoriaan
Kysytään ja vastataan
Lapset kaikkialla

2. Eläinten ääniä
Eläinten ääniä
Maija mokoma
Sikavalssi
Nooan arkki
Mielikuvituseläin

3. Liikenteen ääniä
Vihreä valo
Aseman ääniä
Pienen pieni veturi
Sataman ääniä
Hippa-Heikin laiva

4. Soittimien ääniä
Mamma Marakassi
Tinasotilaat
Venäläinen sävelmä
Soitinsatu

5. Karhu ja muurahainen
Karhu ja muurahainen
Kissa ja jättiläinen
Elefantit matkalla

B

6. Siili ja kastemato
Veden ääniä
Siili ja kastemato
Torilla
Tanskalainen sävelmä

7. Kadun ääniä
Meidän jengi
Kuuluuko pauke

8. Kulmikas ja kaareva
Vuodenajat
Sarjakuva
Lumiukko

9. Ladulla ja laineilla
Vihreä karhu
Laiva keinuu
Katinka

10. Tivolissa
Tivolin ääniä
Tivolissa
Apina ja gorilla

11. Musiikkia meiltä ja muualta
Pelimannimarssi
Viikon päivät
Pelimannipoika
*
Piirilaulu
Puku punainen
Kiinalainen hiiri
*
Tanssilaulu
Senorita Isabella
*
Mira la don
Nyt on laulut laulettu


Esiintyjät:
Marjatta Vuormaa ja Jousenkaaren kansakoulun oppilaita
Pirjo Helasvuo ja Vuosaaren kansakoulun oppilaita
Esa Helasvuon yhtye
Heikki Orama
Elina ja Janne
Äänitys: Finnlevy
Julkaisija: Gummerus KJG-9 / MLPS-6025 (1973)


Triviaa: Lasten oma radio aloittaa ja lopettaa ohjelmansa päivittäin Vihreän viserryskoneen kappaleilla Aamulla ja Nyt on laulut laulettu.

Maailman lapset - Vihreän Viserryskoneen musiikkia on Lasten oman radion viikon levy 30.9.-6.10.2013 ja se kuullaan päivittäin klo 9.00 ja 16.00 osoitteessa www.lastenomaradio.fi. Seuraavalla viikolla on vuorossa sarjan toinen osa Sininen Soittorasia.

Onko sinulla omia muistoja tai kommentteja tästä levystä? Kirjoita toki muistosi kommenttikenttään!

Ellen Urho ja Liisa Tenkku - 1970-luvun uudet tuulet musiikinopetuksessa

Oletko selaillut vanhoja kansakoulun musiikkikirjoja? Niitä pieniä opuksia, joissa eri maiden kansallislauluja seuraavat maakuntalaulut, sitten joululaulut ja virret sekä tuutulaulut. Soitettiinkohan silloin koulun musiikkitunneilla improvisoituja rytmejä? Oliko oppilailla mahdollisuus leikitellä sävelillä ja rytmeillä, kuulostella asioita tai miettiä vaikkapa mitä melodia tai soittimen ääni voi kertoa?

Vaikka lapsille levytettiin uutta musiikkia jo 1930-luvulla, oli kansakoulun musiikki pitkään opettajan johdolla tapahtuvaa kurinalaista ja nuotinmukaista toimintaa, yleensä yhteislaulua. Muutos Suomen kouluissa alkoi 1960-luvulla, ja suuri kiitos siitä kuuluu Ellen Urholle ja Liisa Tenkulle.

Olli-Taavetti Kankkunen kirjoittaa Musiikkikasvatus-lehden artikkelissa (1/2009) näiden kahden keskeisen musiikkipedagogin ja opettajakouluttajan Liisa Tenkun (s. 1918) ja Ellen Urhon (s. 1920) työstä 1970-luvulla suomalaisen musiikkikasvatuksen uudistamiseksi. 

 

Tämä Musiikkisokkelo-bloggaus on lyhennelmä Kankkusen tekstistä.

Peruskoulu-uudistus ja muutospaineet musiikinopetuksessa

"Maamme musiikkikulttuuri oli Vihreä Viserryskone -projektin ideoitten keräämisen ja kehittelyn aikaan voimakkaassa muutosvaiheessa. Suomalaisessa musiikissa elettiin kansainvälistymisen ja radikaalien kokeilujen aikaa", kirjoittaa Kankkunen ja mainitsee musiikillisissa uusissa tuulissa mm. sarjallisuuden, dodekafonian, elektronisen musiikin, jälkisarjallisuuden, aleatoriikan sekä jazziin ja teatteriin liittyvät kokeilut happening-tapahtumissa, jotka "esityskäytäntöineen ja esityspaikkoineen kyseenalaistivat perinteisen musiikkikäsityksen rajoja ja tavoittelivat auktoriteeteista, määritelmistä ja ajasta vapaata ilmaisua".

Liisa Tenkku on itse kertonut, kuinka 1950-luvun lopulta alkaen myös musiikkikasvatukseen kohdistui voimakkaita muutospaineita. Musiikkikasvatuksen murros, joka tapahtui osin samanaikaisesti peruskoulu-uudistuksen kanssa, ilmeni opettajien ja musiikkivaikuttajien piirissä voimakkaana pyrkimyksenä kehittää kansa- ja oppikoulujen musiikkikasvatusta.

Kankkusen mukaan Liisa Tenkku ja Ellen Urho olivat Suomessa muutoksen eturintamassa ainakin neljästä syystä:

1. Molemmat toimivat opettajankouluttajina 1960- ja 1970-luvuilla suomalaisen musiikkikasvatuksen näköalapaikoilla, joista käsin oli mahdollista vaikuttaa tuleviin musiikkikasvattajiin.
2. Heidän uudistuspyrkimyksensä, metodin kehittely ja kirjasarja-projektin suunnittelu ja toteutus, liittyivät sekä ajallisesti että tavoitteiltaan selvästi uuteen peruskouluun, jonka musiikkikasvatuksen perustaa he olivat näin rakentamassa.
3. He pyrkivät musiikkikasvatuksessa ottamaan määrätietoisesti huomioon uuden suomalaisen musiikin ja musiikkikulttuurin uudistumisen esille nostamat haasteet eli nivomaan musiikkikasvatuksen yhteen ajankohtaisen musiikkielämän ja oman aikansa musiikin kanssa. 
4. Metodin hedelmällinen kehittely vaati tekijöiltään perusteellista kansainvälisiin vaikutteisiin perehtymistä, verkostoitumista ja työparin yhteisopiskelua.

      -----------------------------------------------------------------------------------------------
     "Liisa Tenkun musiikkitunnit ja äänikokeilut 1960-luvulla käynnistivät runsaan
     vuosikymmenen kestäneen kehityskulun, jonka tuloksena oli uudenlainen musiikin
     opetusmenetelmä."   
     ------------------------------------------------------------------------------------------------

Suomalaisen kokonaisvaltaisen musiikinopetuksen ja äänimaisemaopetuksen historiaa voidaan jäljittää erääseen 1960-luvun helsinkiläiseen kouluun. Musiikinopettaja Liisa Tenkun kollega Matti Rautio ehdotti nykymusiikin kuuntelua äänilevyiltä luokassa. Tenkku innostui ideasta, sillä hän omien sanojensa mukaan kuului tavallaan itsekin uuden musiikin, avantgarden ”käännynnäisiin”. Alan uuteen kansainväliseen kirjallisuuteen tutustuneena hän ajatteli, että myös lapsia saattaisi kiinnostaa äänimateriaali sellaisenaan, jos äänillä alettaisiin leikkiä. Liisa Tenkku kertoo ikimuistoisesta Suomalaisen Yhteiskoulun neljäsluokkalaisten musiikkitunnista syksyllä vuonna 1963.

Minulle tuli siis tällainen hullu ajatus, että me teemme itse sitä modernia musiikkia. Ja kerran vaan aloitin: ”Kuulkaas! Nyt kun on syksy, kaikki muistavat, että miltä tuntuu, kun sataa.” Rummutin näin sormilla pöydän pintaan ja heti kaikki alkoivat tehdä samalla tavalla. ”Mutta samalla kun sataa, niin tuulee, eikös tuulekin? Huui–ii”Tein suulla tällaista tuulen ääntä ja kaikki oppilaat tulivat mukaan vaistomaisesti kädet mukana. ”Joo, mutta tuolla on hurja pilvi tulossa - nyt se tulee lähemmäksi.” Rummutin uudelleen sormilla: ”Nyt se kiihtyy, huu-ish! Mutta se onkin ukkonen! Olkaa te pojat nyt ryhmä, ja tehkää ukkosta! Mutta salama ja jyrinä - kuka se voisi olla?” Heti oli neljä kättä pystyssä ja oppilaat nousivat jo seisomaankin.

Tenkun mukaan seuraavilla musiikkitunneilla jatkettiin äänileikkiä yhä uudestaan ja uudestaan, mutta joka kerta siihen lisättiin jotakin uutta. Oppilas sai tulla johtamaan ryhmiä ja näyttämään kapellimestarina, koska sataa ja kuinka tuuli nousee tai laskee. Koulun musiikkiluokassa oli kelanauhuri valmiina ja yhdessä aikaansaatu teos päätettiin äänittää. Kun esitys oli nauhoitettu ja sitä kuunneltiin, kaikki nousivat innostuksesta seisomaan. Äänittäminen ja esittäminen kiinnostivat lapsia niin valtavasti, että he halusivat tehdä kaiken aina vain uudestaan ja paremmin.

Lopulta Liisa Tenkku ehdotti, että äänet pitäisi kuvata graafisesti ”nuoteiksi”, niille pitäisi keksiä kuvat ja symbolit. Kun hän pohdiskeli tätä tunnilla tarkoituksellisesti ääneen, oppilaat tulivat heti oma-aloitteisesti piirtämään ehdotuksensa taululle:

Ja siinä meillä oli oikeastaan ensimmäinen äänipartituuri, näiden lasten ehdotuksesta ja tekemänä – ja ihan vahingossa! Tämä oli minulle sellainen tunti, jota en ikinä unohda, kun ne lapset olivat niin innostuneita!

Rajuilma-äänileikistä alkoi useita oppitunteja kestänyt spontaani projekti, jonka tapahtumat seurasivat toisiaan kovalla vauhdilla. Oppilaiden kanssa toimiessa tapahtui paljon sellaista, mitä tunnin pitäjä ei ollut etukäteen suunnitellut. Uuden musiikkikasvatuksen opetusmenetelmän kehittyminen lähti näin liikkeelle ikään kuin itsestään.

     ---------------------------------------------------------------------------------------
     "Lapset innostuivat mahdollisuudesta tehdä äänikokeiluja ja omia äänimaisemia"
     ---------------------------------------------------------------------------------------

Lukuvuoden lopulla koulussa järjestytetyssä kulttuurikilpailussa pitemmälle soittaneitten ympärille muodostui 12 oppilaan ryhmä, johon kuului myös nokkahuiluja ja rytmisoittimia. Lisäksi itseään konkreettisen musiikin ryhmäksi kutsuva oppilasryhmä esitti äänisommitelmansa, joka oli ympäristöäänistä nauhalle koottu äänimaisema.

Liisa Tenkku oli tutustunut USA:ssa apuopettajana ollessaan lauluopetukseen ja muuhunkin opetukseen, josta osa perustui liikunnalliseen vapaaseen eläytymiseen. 1950-luvulla hän oli myös tutustunut uuteen elektroniseen musiikkiin sekä eri taiteita yhdistäviin kokeiluihin. Hän oli moderni avantgardisti.

Ellen Urho oli vuonna 1950 hakeutunut kansainväliseen musiikkikasvattajien koulutukseen, ja liittyi 1960-luvulta lähtien jäseneksi keskeisiin opettajajärjestöihin sekä Ruotsissa, Länsi-Saksassa, Englannissa että USA:ssa. Näin hän sai kätevästi järjestölehden mukana joka kuukausi uutta tutkimustietoa musiikin opettamisesta.

Äänipartituurit tulivat ensimmäiseksi kouluihin Englannissa 1970-luvulla koulukokeiluissa, joissa säveltäjät pääsivät syntetisaattoreineen luokkiin työskentelemään lasten kanssa.

Didaktisessa kirjallisuudessa alettiin korostaa lapsen oman osuuden ja luovuuden merkitystä kaikessa tekemisessä erityisesti 1960-luvulta alkaen. Uuden musiikin nousun myötä luovan ilmaisun esiinmarssi kytkeytyi sekä kansanvälisillä musiikkikasvatuksen foorumeilla että Suomessa muuttuneeseen käsitykseen musiikin materiaaleista. Näkemys, jonka mukaan äänet ja häly ovat samanarvoisia sävelten kanssa, nosti sointivärin etusijalle rytmin ja melodian sijasta. Tämä puolestaan antoi musikaalisuudesta ja taidoista riippumatta jokaiselle lapselle mahdollisuuden osallistua musiikin tekemiseen.

Suomalaisen peruskoulun esteettisen kasvatuksen tavoitteeksi määriteltiin alusta alkaen oppilaiden luovan toiminnan vaaliminen ja ohjaaminen (Komiteanmietintö 1970: A4, 44). Kun musiikin yhdeksi lähtökohdaksi määriteltiin jo itsessään vapautta korostava vapaa luova ilmaisu, pääteltiin, että musiikin tulisi olla ala-astetta lukuun ottamatta pääsääntöisesti vapaaehtoista.

     ----------------------------------------------------------------------------------
     "Liisa Tenkun ja Ellen Urhon kohtaaminen ja luovien voimien yhdistäminen oli suomalaisen   
     musiikkikasvatuksen kannalta merkittävä, jopa käänteentekevä tapahtuma."
     -----------------------------------------------------------------------------------

Tenkku ja Urho eivät olleet ajatuksineen yksin. Muita 1960- ja 1970-lukujen samanhenkisiä musiikkikasvatuksen vaikuttajia tuona aikana olivat esimerkiksi Jukka Jarvola ja Erkki Pohjola.

He huomasivat, ettei Suomessa ollut riittävästi kokonaisvaltaisen opetustavan periaatteisiin soveltuvaa opetusmateriaalia eikä lähdeaineistoa.Tämän vuoksi he päättivät ensin tehdä musiikin koulukirjan. Siitä alkoi vuosikymmenen kestänyt peruskoulun musiikin oppikirjaprojekti, jonka tavoitteeksi tuli yhtenäisen, uudesta musiikista ja toiminnallisuudesta ja luovuudesta lähtevän metodisen ratkaisun löytäminen.

Vihreä Viserryskone -projekti

Kirjasarjan ensimmäinen osa, Vihreä Viserryskone, sai nimensä Paul Kleen maalauksen Zwitschermaschine mukaan. Koko projektin työnimeksi valittiin kirjan nimeä mukaillen Vihreä Viserryskone -projekti (The Twittering-Machine Project), joka kertoo osuvasti metodin teemoista – siinä ovat mainittuna sekä visuaalisuus, ääni että tekniikka. Koska sointiväri nousi uudella tavalla musiikkikasvatuksen lähtökohdaksi, metodia kuvattiin omana aikanaan myös käsitteellä Sointivärikasvatus. Tällä pyrittiin korostamaan eroa perinteiseen rytmistä tai melodiasta lähtevään musiikkikasvatukseen.

Oppikirjaprojektin rinnalla kulki alkuperäinen tavoite, musiikin opetusopin kirjoittaminen. Vuosikymmenen kestäneen työn tulokset julkaistiin nimellä Musiikin didaktiikka (1981), joka on edelleen ainut yhtenäinen peruskoulun musiikinopetusta varten tehty esitys Suomessa.

Sekä Ellen Urho että Liisa Tenkku toimivat opettajakoulutuksessa, joten heillä molemmilla oli hyvät mahdollisuudet kokeilla metodia ja vaikuttaa tuleviin opettajiin.

Tultuaan Sibelius-Akatemiaan Ellen Urho sai rehtori Taneli Kuusistolta ensimmäiseksi tehtäväkseen musiikinopettajakoulutuksen uudistamisen.Tuolloin musiikkikasvattajien opetussuunnitelman syventymiskohteisiin liitettiin ns. erikoistumiskurssit, joista yksi oli tarkoitettu musiikkileikkikoulusta kiinnostuneille opiskelijoille. Tästä Ellen Urhon suunnittelemasta kurssista alkoi varsinaisesti musiikkileikkikoulun opettajien koulutus.

Kirjasarjan opetuskokonaisuuteen valmistui viisi kirjaa, jotka ulottuvat esikoulusta peruskoulun neljännelle luokalle asti. Kirjat ovat Vihreä Viserryskone, Sininen Soittorasia, Punainen Posetiivi, Keltainen Kellopeli ja Sinivihreä Soittorasia. Kukin kirja sisältää oppilaan kirjan, äänilevyn sekä viimeistä kirjaa lukuun ottamatta myös opettajan oppaan. Jokaiselle luokka-asteelle suunniteltiin oma kirja, joka on kevyt ja kätevä käyttää.

Ellen Urho esitteli kirjasarjaa koko 1980-luvun ajan eri puolilla maapalloa. Metodi oli konferenssien ja korkeakouluvierailujen luentojen aiheena useiden Euroopan maiden lisäksi mm. USA:ssa Miamissa ja Washingtonissa, Kiinassa Pekingissä ja Shanghaissa, Japanissa Tokiossa, Australiassa Canberrassa sekä Israelissa Jerusalemissa ja Tel Avivissa. Kieliongelma hidasti metodin leviämistä ulkomaille, sillä menetelmästä ei ollut juuri mitään materiaalia saatavissa kuin suomeksi ennen vuotta 1976, jolloin kirjasarjan esite painettiin englanniksi.


     ------------------------------------------------------------------------------
     Vihreä Viserryskone (1972) lastentarhoille, esikouluille ja peruskoulun 1. luokalle

     Opettajan oppaan johdannossa esitetään koko kirjasarjan perustana olevat periaatteet ja 
     näkemykset. Oppilaan kirjassa, joka sisältää 51 kansansävelmää eri maista ja maanosista, 
     painottuvat laulaminen ja musiikkiliikunta. Laulut ja toiminta- ja kuuntelutehtävät on 
     jäsennetty sen mukaan, mitä niiden avulla voidaan opettaa. Esimerkiksi äänenväriin liittyvät 
     opetustavoitteet toteutuvat äänien jäljittelyssä, äänien muistamisessa, keksimisessä, erottelussa      ja äänisommitelman tekemisessä.
     --------------------------------------------------------------------------------

     --------------------------------------------------------------------------------
     "Ellen Urhon mukaan valmiiden kirjojen lisäksi oli suunnitteilla sarjan kuudes osa,
     sähköisen musiikin tekemisen ja tekniikan esille nostava Magic Musical Mobile."
     ----------------------------------------------------------------------------------

Menestystä ja kritiikkiä

Vihreä Viserryskone ja Sininen Soittorasia olivat myyntitilastojen perusteella käytössä noin viidessä prosentissa Suomen ala-asteen kouluista. Markkinaosuus lienee ollut kuitenkin suurempi, koska osa kouluista hoiti musiikinopetuksen kokonaan ilman kirjoja.

Vaikka kirjat saivat hyvää vastakaikua, Tenkun ja Urhon mukaan aika ei ilmeisesti ollut kypsä niiden ideoille, sillä kirjasarja herätti myös runsaasti kritiikkiä. Muutosvastarinta oli voimakasta: ei ollut vielä valmiuksia ottaa vastaan uutta ajattelua ja musiikkikäsitystä. Myöskään opettajakoulutus ei muuttunut toivotussa tahdissa.

Kirjantekijöiden kritiikin sietokyvyn piti olla hyvä, sillä arvostelua tuli sekä opettajilta, oppilailta että vanhemmilta. Säveltäjien mielestä musiikin tekeminen piti aloittaa nuoteista. Musiikinopettajat eivät hyväksyneet oppikirjaa, jossa ei ollut ”oikeita” nuotteja.

     ---------------------------------------------------------------------------------
     "Vapaasäestys oli tuohon aikaan tuntematonta ja Esa Helasvuon rytmikkäitä sovituksia
     pidettiin kouluun ja lapsille sopimattomina."
     ---------------------------------------------------------------------------------

Ellen Urho muistaa, että taideaineiden reviiriajattelu oli voimakasta ja perinteistä lauluun ja musiikinteoriaan perustuvaa musiikin opetustapaa puolustettiin. "Ei lauleta kunnolla ja anneta lapselle nuottiviivastoa! G:n paikka viivastolla oli kuin pyhä lehmä! Jopa lehtiin kirjoitettiin, että tällä tavalla ruvetaan opettamaan!"

Luovasta toiminnasta ei vielä tiedetty paljon tai se ymmärrettiin väärin.

     ----------------------------------------------------------------------------------
     "Liekö olleet liian vaikeita - osa opettajista vastusti, kun kotimaisia lauluja oli niin vähän, ja 
     olisi pitänyt itse opetella paljon ulkomaisia lauluja ennen oppitunteja, ja muutenkin modernia 
     taidemusiikkia vierastettiin."
     -----------------------------------------------------------------------------------

Kuuntelutaidon merkitys

"Kuuntelun korostaminen on yksi opetusmetodin vahvuuksista. Se saattaa kuitenkin kääntyä kompastuskiveksi, kun oppilaat eivät jaksa keskittyä ja herkistyä kuuntelemaan jatkuvassa äänien ja muiden virikkeiden tulvassa.

Tämän vuoksi kuuntelutaitoa tulisikin opettaa nykyaikana, jolloin tuntuu, että kukaan ei kuuntele oikeasti mitään. Pitäisi lähteä liikkeelle hiljaisuudesta. Pienetkin kuunteluharjoitukset ovat valtavan motivoivia lapsille, jos ne esitetään oikealla tavalla. Kuuntelemaan oppimisessa saatava ensimmäinen herkistyminen aikaan, sen jälkeen kuulee koiran juoksevan lumessa."

Radiossa ja televisiossa

Tenkun ja Urhon opetusmetodi oli esillä lukuisissa radion musiikkiohjelmissa, sillä molemmat tekivät kouluradio-ohjelmia. Liisa Tenkulla oli vuonna 1975 myös TV-sarja Vihreä Viserryskone, joka esitettiin viitenä sunnuntai-iltapäivänä. Ohjelmakonseptiin kuului aina laulu, kuuntelutehtävä ja äänipartituuri, jossa lapsi sai olla kapellimestarina. Tenkku muistaa ohjelmasta erään 5-vuotiaan pojan, joka sädehti onnesta päästyään partituurin loppuun täsmälleen yhtä aikaa musiikin kanssa.

Kokonaisvaltaisen musiikinopetuksen menetelmä The Discovery Method

Oman aikansa musiikista kiinnostuneet Liisa Tenkku ja Ellen Urho seurasivat aktiivisesti kaikkia uusia musiikkikulttuurin ilmiöitä, joilla saattoi olla seuraus- tai sovellusmahdollisuuksia musiikkikasvatuksessa. Tässä mielessä heidän yrityksensä suomalaisen musiikkikasvatuksen uudistamiseksi, musiikkikasvatusmenetelmä The Discovery Method, on selvästi oman aikansa tuote.

Liisa Tenkku ja Ellen Urho pyrkivät työssään vaikuttamaan aktiivisesti musiikkikasvattajiin ja musiikkikasvatuksen vallitsevaan opetustraditioon sekä yleensäkin käsityksiin musiikkikasvatuksen tehtävästä. Kun lisäksi viitataan siihen historialliseen tilanteeseen, jossa he loivat metodinsa, heitä voidaan pitää eräällä tapaa musiikkikasvatuksen avantgardisteina. He toivat muutoksen tuulet musiikkikasvatukseen oman aikansa musiikista, oppimis- ja kehityspsykologiasta sekä uusimmasta opettamisen menetelmiä ja sisältöjä koskevasta tutkimustiedosta.

ALKUPERÄINEN ARTIKKELI:
Musiikkikasvatus
The Finnish Journal of Music Education (FJME) Vsk. 12 nro 1 / Vol. 12 nr. 1
2009
Julkaisijat:Sibelius-Akatemia, musiikkikasvatuksen osasto
Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta, musiikkikasvatuksen koulutus- ja tutkimusyksikkö
Jyväskylän yliopisto, musiikkitieteen laitos


Lasten oma radio soittaa lokakuussa 2013 Viikon levyinä "Maailman lapset", "Sininen soittorasia", "Punainen posetiivi" sekä "Keltainen kellopeli".  Nämä levyt myös esitellään Musiikkisokkelossa.

UMO & Vesa-Matti Loiri ja Johanna Försti feat. Gracias - Ville ja Valle (2013)

ARVIO

UMO & Vesa-Matti Loiri ja Johanna Försti feat. Gracias
Ville ja Valle
(Sony 2013)

Säveltäjä & kapellimestari Eero Koivistoisen lastenlauluja, joista osa on uusia versioita vuoden 1971 Muusa ja Ruusa -levyltä. Yhtyeenä UMO, solisteina Vesa-Matti Loiri ja Johanna Försti. Tämä lupaa paljon hyvää.

      ------------------------------------------------------------
      Tässä on talo, jonka rakensi Jussi.
      Tämä mallaspussi oli talossa,
      jonka rakensi Jussi.
      -------
      Tässä on tyttö,
      joka huuteli lehmää,
      joka puski koiraa,
      joka puri kissaa,
      joka söi sen hiiren,
      joka möi sen mallaspussin,
      joka oli talossa,
      jonka rakensi Jussi.
      (Jussin talo)
      ------------------------------------------------------------

Kun klassikon asemaan noussut Muusa ja Ruusa on ollut lapsena yhtä voimakas elämys kuin tämän arvion kirjoittajalle, on uuden levyn neitseellinen kuunteleminen todella hankalaa. Ville ja Valle alkaa sillä laululla, johon Muusa ja Ruusa päättyi: Jussin talossa. Ensimmäiseksi huomion kiinnittää se iloinen seikka, että Vesku on yhä Vesku!

Uusi Jussin talossa on alkuperäistä kypsempi ja rauhallisempi dixiehenkinen kantrihumppa, ja Loiri vanhana kettuna osaa tulkita saman tarinan kuin 40 vuotta sitten samalla intensiteetilä mutta aivan eri vinkkelistä. Nyt on lastenlevyssä melko monta eri kuuntelun tasoa: tästä voi nauttia jokainen sukupolvi omalla tavallaan.

Avausta seuraa pari uudempaa Koivistoisen sävellystä: Perhe nimeltä koura on Jussi Helmisen hauska teksti, joka muistuttaa hiukan Kunnaksen tyyliä, ja biisi svengaa mainiosti Förstin liidaamana. Tämä tulee varmasti toimimaan hienosti myös livenä.

Mikko Perkoilan teksti Jäljet johtaa Afrikaan totettaa lupaustaan myös musiikillisesti. Sovituksessa on afrikkalaishenkisten kuorojen ja kertausmaneerin lisäksi levyn ensimmäinen räppi. Tämähän on monimuotoista ja modernia lastenmusiikkia - vuoden lastenlevy taitaa olla tässä. Yhtä syvälle afrikkalaiseen rytmiikaan ei ole haluttu mennä, kuin Vesala Klaanin Afrikan Tähdet -levyllä (1989), mutta nyt musiikki ja tarina tukevat hienosti toisiaan.

Jansmakko Erikois oli yksi hassuimpia Kirsi Kunnaksen runoja, mutta vasta nyt Johanna Förstin tulkinnasta saa oikeasti selvää mitä siinä oikeasti sanotaan - yhtään enempää en runosta ymmärrä tämän jälkeenkään, mutta pidän siitä aina vaan enemmän. Kevyt sunnuntaisamba sopii hyvin alustaksi tälle loikinnalle, ja Tero Saartin trumpetti puhuu oikeasti sammakkoa.

      ------------------------------------------------------------
      Marjan pikku sammakko
      hiivapalan söi,
      paisui niin kuin taikina
      ja päänsä kattoon löi

      Ja puhkas katon huis hais hois
      ja hotki pilvet huis hais hois
      ja popsi tähdet huis hais hois
      ja kuustakin söi palan pois
      (Jansmakko Erikois)
      ------------------------------------------------------------

Johanna Försti todistaa viimeistään Eukon patenttilääkkeessä olevansa myös lastenlauluissa ykkösluokan tulkitsija, samaa kastia Eija Ahvon, Susanna Haaviston tai Elina Salon kaltaisten konkareiden kanssa. Laulajalta vaaditaan aivan omanlaistaan tulkinnallista paneutumista, kun tekstin pitää olla uskottava sekä lapsi- että aikuisyleisölle: ei saa sortua ylidramatisointiin tai turhaan lässytykseen, mutta tulee silti ilmeillä ja koreilla - lapsia kun ei viileä kyynisyys liikuta vaan nimenomaan kerrontaan heittäytyminen. Hyvin svengaavat nykyteemoihin pureutuvat uudet laulut muistuttavat välillä tyyliltään myös Ahvon ja Haaviston yhteistä tuotantoa. Selkeästi räppäävä Gracias tuo levylle 2000-luvun, ja maailmat kohtaavat saumattomasti.

Vuonna 1971 ilmestynyttä Muusa ja Ruusa -levyä ei ole mitenkään haluttu jäljitellä soundimaailman tai sovitusten osalta, mutta yksi yhtymä osuu korvaan: lauluraitojen kaikumaailma (Eukon patenttilääke) muistuttaa vanhasta Muusa ja Ruusa -tuotannosta - liekö sattumaa? Myös Loirin lausuma lorutarina Noidan sammakkokeitto on soundimaailmaltaan selvästi kunnianosoitus Muusa ja Ruusa -levyn alkuperäisversiolle sekä toiselle Loirin lausumalle klassikolle Herra Piipoolle, jota ei tältä levyltä löydy. Alkuperäinen Sammakkokeitto oli hysteerisempi ja hullumpi - kuin Loirin nuoruudenroolit Spede Pasasen komediaelokuvissa. Tämä vuoden 2013 luenta on kypsempi ja selkeämpi mutta edelleen viihdyttävä. Myös alkuperäisen Muusan ja Ruusan suurin hitti Ville ja Valle on kypsynyt kappakapianogroovesta täyteläiseksi bigband-swingiksi.

      ------------------------------------------------------------
      Ville ja Valle mökissänsä
      elivät olivat yksinänsä
      Ovi oli lukossa ja ikkunat olivat tukossa
      ja piipun päällä oli hattu
      (Ville ja Valle)
      ------------------------------------------------------------

Kirsti Kunnaksen teksteihin tehdyn Muusa ja Ruusa -levyn kappaleita on nyt uusina versioina kahdeksan, ja uudempia Koivistoisen kappaleita on levyllä kymmenen. Uuden klassikon aineksia on Förstin tulkitsemassa taiantai-nimistä päivää haikailevassa kappaleessa Viikko. Jussi Helmisen lisäksi levyn uusista teksteistä vastaavat Mikko Perkoila, Jukka Itkonen, Heikki Salo ja Timo Kiiskinen. Uusissa kappaleissa on Kunnaksen runomaailmasta ulos hyppääviä ajankohtaisaiheita ja elämänohjeita (Älä o jyhnä!), mutta kappalejärjestyksessä on huomattu sekoittaa riittävästi myös eri tekstityylejä. Aikuiskuuntelijalle Loiri tulkitsemassa Tanssimaan laulua tuo välittömän mielikuvan jostakin 1970-luvun ravintolakabareesta, joka olisi ainakin voinut olla juuri tällaista. Lapsikuuntelija ei onneksi voi moista mielikuvaa saada.

Uutta versiota Muusa ja Ruusa -kappaleesta kuunnellessa tulee väistämättä mieleen, kuinka suuri kulttuuriteko olisi saada alkuperäinenkin levy remasteroituna uusintajulkaisuna. Sen verran seesteiseltä kuulostavat nämä uudet iloiset possut, että nyt on saatu yllin kyllin rehua ja lojutaan  tyytyväisinä kuumana kesäpäivänä sikalan varjoisassa katoksessa. Alkuperäisen marssin pontevaa julistusta ei ole haluttu tuoda tähän versioon, mikä on toisaalta kappaleen sijainnin puolesta perusteltua; voimallisempi paatos oli mukaansatempaava aloitus levylle, mutta nyt ollaan jo kokonaisuuden lopussa: levy päättyy siihen, mistä neljänkymmenen vuoden takainen Muusa ja Ruusa alkoi eli Fanfaariin kinkulle. Levyn päätöskaksikko on onneksi ainoa hetki, kun vanhaa versiota tulee ikävä - nämä tulkinnat ovat kovin sofistikoituneita ja turvallisia, kun taas 1970-luvulla ei vielä osattu pelätä jokaista epäpuhtautta, lisäainetta tai turvakaaretonta kiipeilytelinettä, ja pinnasängyissäkin käytettiin myrkyllisiä maaleja.

Kuten UMO:n aiempi lastenlevy Rytmihyrrä - Rytmyra, myös Ville ja Valle on hieno muistutus siitä, mitä kaikkea isolla orkesterilla voi tehdä ja myös, että lapsille tulee tehdä parasta ykköslaatua. Jos vuoden lastenlevypalkinnot jaettaisiin nyt, olisi Ville ja Valle ilmiselvä voittaja, mutta onhan vuotta vielä reilu neljännes jäljellä. Hieno lastenlevyvuosi tämä 2013 on, ja kyllähän Ville ja Valle pitää myös nähdä livenä nyt kun mahdollisuus tulee - ehkä sitä saa vähän tanssiakin!

      ------------------------------------------------------------
      Nuottisade siellä niin
      tippuu nuottipaperiin
      Soitto bändin Tanssimaan
      kutsuu kaikki tanssimaan.
      (Tanssimaan laulu)
      ------------------------------------------------------------

Levy sopii kaikenikäisille lapsille, ja iän sekä kuuntelukertojen myötä siitä löytää varmasti uusia kulmia. Musiikkisokkelo suosittelee lämpimästi sekä kehottaa myös etsimään vanhan Muusa ja Ruusa -levyn - näitähän voi myös kuunnella vuorotellen!

9/10

Ville ja Valle

1. Jussin talo
 (solisti Vesa-Matti Loiri)
säv. / sov. Eero Koivistoinen, san. Kirsi Kunnas
2. Perhe nimeltä Koura 
(solisti Johanna Försti, solo Teemu Viinikainen, kitara)
säv. / sov. Eero Koivistoinen, san. Jussi Helminen
© EK-Production Oy
3. Jäljet johtaa Afrikkaan 
(solistit Vesa-Matti Loiri, Gracias)
säv. / sov. Eero Koivistoinen, san. Mikko Perkoila / Deogracias Masomi
© EK-Production Oy
4. Jansmakko Erikois
 (solisti Johanna Försti, solo Pekka Laukkanen, pasuuna)
säv. / sov. Eero Koivistoinen, san. Kirsi Kunnas
5. Eukon patenttilääke 
(solisti Johanna Försti)
säv. / sov. Eero Koivistoinen, san. Kirsi Kunnas
6. Tanssimaan laulu 
(solisti Vesa-Matti Loiri, solo Tero Saarti, trumpetti)
säv. / sov. Eero Koivistoinen, san. Jukka Itkonen
© EK-Production Oy
7. Älä oo jyhnä!
 (solisti Johanna Försti)
säv. / sov. Eero Koivistoinen, san. Heikki Salo
© EK-Production Oy / Sateen ääni Oy
8. Intiaanilaulu 
(solisti Vesa-Matti Loiri)
säv. / sov. Eero Koivistoinen, san. Mikko Perkoila
© EK-Production Oy
9. Mistä on pienet pojat tehty? 
(solisti Johanna Försti, solo Seppo Kantonen, piano)
säv. / sov. Eero Koivistoinen, san. Kirsi Kunnas
© EK-Production Oy
10. Mitä? 
(solisti Johanna Försti, solo Mikko Pettinen, trumpetti ja Heikki Tuhkanen, pasuuna)
säv. / sov. Eero Koivistoinen, san. Jussi Helminen
© EK-Production Oy
11. Pustakissa
 (solisti Johanna Försti, solo Seppo Kantonen, piano)
säv. / sov. Eero Koivistoinen, san. Jukka Itkonen
© EK-Production Oy
12. Noidan sammakkokeitto
 (kertoja Vesa-Matti Loiri)
säv. / sov. Eero Koivistoinen, san. Kirsi Kunnas
13. Samanlailla erilaisia 
(solisti Johanna Försti, Gracias)
säv. / sov. Eero Koivistoinen, san. Timo Kiiskinen, Deogracias Masomi
© EK-Production Oy / Warner Chappell
14. Ville ja Valle
 (solisti Vesa-Matti Loiri, Johanna Försti, solo Teemu Viinikainen, kitara)
säv. / sov. Eero Koivistoinen, san. Kirsi Kunnas
15. Viikko 
(solisti Johanna Försti)
säv. / sov. Eero Koivistoinen, san. Jussi Helminen
© EK-Production Oy
16. Käsi opettaa päätä
 (solisti Johanna Försti)
säv. / sov. Eero Koivistoinen, san. Jussi Helminen
© EK-Production Oy
17. Muusa & Ruusa
 (solisti Vesa-Matti Loiri)
säv. / sov. Eero Koivistoinen, san. Kirsi Kunnas
18. Fanfaari kinkulle
 säv./ sov. Eero Koivistoinen
© EK-Production Oy

Julkaisija: Sony (2013)

Laulu ja kertoja: Vesa-Matti Loiri

Laulu ja taustalaulu: Johanna Försti

Rap: Gracias

UMO:

Kapellimestari, sammakko ja lepakko:
 Eero Koivistoinen

Trumpetit:

Timo Paasonen

Teemu Mattsson

Mikko Pettinen

Tero Saarti

Pasuunat
Pekka Laukkanen

Heikki Tuhkanen

Mikko Mustonen

Mikael Långbacka

Puupuhaltimet:

Manuel Dunkel
Jouni Järvelä

Mikko Mäkinen
Teemu Salminen

Pepa Päivinen

Rytmisektio:

Seppo Kantonen, piano

Teemu Viinikainen, kitara

Ville Huolman, basso

Markus Ketola, rummut

Mamba Abdissa Assefa, lyömäsoittimet


PS.
Ville ja Valle on nyt kaupoissa. Jokaisesta myydystä levystä lahjoitetaan 2,50 € Uusi Lastensairaala 2017 -keräykseen.

Ville ja Valle on kuluvaa syksyä värittävä lastenmusiikkihanke, joka näkyy ja kuuluu kaikkialla. Syyskuun puolivälissä ilmestyy Ville ja Valle -lastenlevy, joka sisältää uudet versiot jo monelle sukupolvelle tutuista Kirsi Kunnaksen lastenlauluklassikoista, mm. Mistä on pienet pojat tehty? ja Jussin talo. Lisäksi levylle on tehty täysin uusia kappaleita, joiden aiheina ovat 2000-luvun ajankohtaiset teemat kuten koulukiusaaminen ja maahanmuutto. Hankkeen suojelijana toimii itse Kirsi Kunnas.

Ville ja Valle -levyllä kerätään varoja Uusi Lastensairaala 2017 -keräykseen. Jokaisesta myydystä levystä lahjoitetaan rahaa lastensairaalan hyväksi – levyllä mukana olevat artistit ovat myös lahjoittaneet levyrojaltinsa keräykseen.

Samalla kokoonpanolla UMOn, Vesa-Matti Loirin, Johanna Förstin ja Graciaksen kanssa tehdään 5. lokakuuta Helsingin Kulttuuritalolla hyväntekeväisyyskonsertti, joka tulee myöhemmin myös televisiosta. Konsertin koko tuotto, samoin kuin osa jokaisen levyn myynnistä lahjoitetaan uuden lastensairaalan hyväksi.

Emma Salokoski & UMO - Rytmihyrrä - Rytmyra (2011)

ARVIO

Emma Salokoski & UMO
Rytmihyrrä - Eläinlauluja lapsille
Rytmyra  -  Djursånger för barn
(2011)

       ------------------------------------------------------------
      "Lyöpä rumpuun
        soita vaan
        sirkuksessa temppuillaan."
       (Sirkusapina)
      --------------------------------------------------------------

Emma Salokosken ensimmäinen lastenlevy on vaikuttava yhteistyö UMO:n kanssa. Levy on musiikillista ilotulitusta ja muistuttaa siitä, ettei orkesterimusiikin tunnelmaa voi imitoida pienemmillä kokoonpanoilla. On hienoa, että UMO on olemassa ja on tuplasti hienoa, että se tekee musiikkia myös lapsille.

Säveltäjä-kapellimestari Kirmo Lintisen kappaleet seilaavat swingin, bossanovan, ragtimen ja sirkusmusiikin maailmoissa, ja Salokosken eläytyvä ja raikas laulu pitää otteessaan. Kokonaisuus on viihdyttävä ja varman kuuloinen. 

Tupla-CD:llä kappaleet lauletaan suomeksi ja ruotsiksi. Ruotsinkieliset alkuperäistekstit ovat Mayvor Fridlund-Lintisen käsialaa, ja suomenkielisen käännöksen on tehnyt palkittu lastenkirjailija ja mm. Soili Perkiön Karvakorvan laulupurkistakin vastaava Hannele Huovi. Ruotsinkielisiä eläinlauluja tehtiin alunperin 28 kappaletta kirjaprojektia varten. Niistä lauluista Kirmo Lintinen sovitti 18 UMO:n ja Emma Salokosken esitettäviksi. Eläinlauluja lapsille esitettiin konserteissa levyn julkaisuvuonna 2011. 

Eläinlauluja lapsille on siis kokoelma lauluja eri eläimistä, eli temaattinen jatko Marjatta Meritähden ja Laura Latvalan lastenklassikolle Pikku-Marjan eläinlauluja (1981). Tälläkin levyllä  tekstejä yhdistää oikeastaan vain se, että jokaisessa laulussa lauletaan eri eläimestä - nämä eivät tosin ole aakkosjärjestyksessä kuten Meritähden ja Latvalan levyllä.

Isomman yhdistävän tarinan puute onkin levyn heikoin lenkki: Huovin teksteissä on paljon viihdyttäviä yksityiskohtia ja hauskoja riimejä, muttei kuitenkaan klassikkotasolle yltäviä oivalluksia tai takiaisen lailla tarttuvia kohtia. Siksi melko lyhyissä lauluissa keskittynytkin kuuntelija joutuu itse kuvittelemaan turhan paljon laulun kohteena olevien eläinten ominaisuuksia tai paikkoja joihin tekstit sijoittuvat. Lapsikuuntelija nappaa pari kyllä hauskoja paikkoja ja otuksia, mutta ohittaa myös monta faunan edustajaa koska niitä käsitellään turhan nopeasti tai ylimalkaisesti.

      --------------------------------------------------------------
     "Possu on nätti
       mutaa se mätti
       possun viihtyisä liejuinen lätti"
      (Sottainen possu)
      --------------------------------------------------------------


Ruotsinkieliset tekstit arvostelijanne kuunteli sujuvasti muttei ole kompetentti arvioimaan niitä. Periaatteessa kuitenkin ruotsia ymmärtävää kuuntelijaa viihdyttää huomata pieniä tunnelmaeroja laulujen erikielisissä versioissa. Kaksikielinen Emma Salokoski eläytyy luonnollisesti yhtä vakuuttavasti kummallakin kielellä.

Levyn alkusoittoa seuraava rumpua lyövä Sirkusapina on hittimäisen tarttuva ja samalla oiva johdatus levyn musiikilliseen monipuolisuuteen. Jazzin maailmat venyvät monta kertaa näyttämömusiikin suuntaan, esimerkiksi Biisoni kävelyllä -kappaleen sävelkieli tuo mieleen Jukka Linkolan lastenoopperat, ja toisaalta esimerkiksi Sinivalaat Richard Rodgersin musikaalisävelmät.

Levy kuulostaa alusta loppuun suurelta ja upealta, ja parin kuuntelukerran jälkeen melodiat heräävät toiselle tasolle ja antavat kuulijan havaita lukuisia pieniä nyansseja orkesterisovituksissa. Monimuotoisuutensa puolesta levyä voisi käyttää myös opetusmateriaalina erilaisista tyyleistä ja rytmiikoista.

Aineksista olisi myös voinut tehdä hiukan pidempiä kokonaisuuksia, ehkäpä jopa yhtenäisen tarinan. Nyt 1-2 minuutin mittaiset laulut ovat kovin irrallisia niin sävellyksinä kuin teksteiltään. Elämme toki hektisessä maailmassa ja lapsetkin tottuvat nopeisiin tilanteisiin, mutta välillä levyn vauhdikas vyörytys hengästyttää.

Kokonaisuutena yhteistyö on kuitenkin erittäin onnistunut, ja toivottavasti tälle saataisiin jatkoakin joskus tulevaisuudessa!

8/10

CD 1
1. Alkusoitto
2. Sirkusapina
3. Biisoni kävelyllä
4. Colliekoira
5. Sottainen possu
6. Hai
7. Saavi punkka
8. Pingviinisamba
9. Korvameduusa
10. Viisi tiikeriä
11. Leijona
12. Jättipanda
13. Korkotiili-limerikki
14. Skorpioni
15. Sinivalaat
16. Undulaattienkeli
17. Flamingo
18. Kekoblues
19. Rotan rokki
20. Sarvijaakko
21. Loppusoitto

CD 2
1. Uvertyr
2. Cirkusapan
3. Bison på promenad
4. Colliehunden
5. Små smutsiga grisar
6. Havens farligaste djur
7. Badibunka
8. Pingvinsamba
9. Öronmaneten
10. Fem tigrar
11. Snabba fötter
12. Jättepandan mår som den går
13. Krokodillimerick
14. Skorpiongadden
15. Tillsammans
16. Undulat ängeln
17. Den bökande näbben
18. Stackblues
19. Råttans rock ´n roll
20. Skalbaggen
21. Slutmusik

Julkaisija: Emi Finland Oy

www.umo.fi/
www.texicalli.net/emmasalokoski/

PS.
Levyn ilmestyessä maaliskuussa 2011 sitä mainostettiin mm. virkkeellä "Rytmihyrrä / Rytmyran on tiettävästi ensimmäinen CD,  jolla samat kappaleet lauletaan molemmilla virallisilla kielillämme". Musiikkisokkelon täytyy mainita, ettei tämä tieto ihan pitänyt paikkaansa. Levy on toki harvinaisuus lajissaan, mutta Turun filharmonisen orkesterin kaksikielinen lastenlevy Tutti Frutti ehti ilmestyä jo kahta vuotta aikaisemmin vuonna 2009, ja siinäkin on nimenomaan samat laulut suomeksi ja ruotsiksi.

Kaksikielisiä lastenlevytyksiä ei toki ole paljoa, mutta on niitäkin jonkun verran: Myös vuonna 2009 ilmestyneen Laululaukun ruotsinkielinen versio ilmestyi samoihin aikoihin Rytmihyrrän kanssa vuonna 2011, ja esimerkiksi M.A.Numminen on levyttänyt samoja lastenlauluja sekä suomeksi että ruotsiksi jo 1970-luvulla, samoin myöhemmin mm. Pentti Rasinkangas (Pentti Russinkaka), Sås&Kopp (Sotta & Pytty) sekä Arne Alligator (Aarne Alligaattori). Kaksikielisiä yhteisjulkaisuja ei näilläkään taiteilijoilla ole katalogissaan, vaan erikieliset levytykset on julkaistu erillisinä painoksina.

Rytmihyrrä on Lasten oman radion viikon levy 26.8.-1.9.2013 ja se kuullaan päivittäin klo 9.00 ja 16.00.  Rytmyra kuullaan keskiviikkona 28.8. Barnkalas-ohjelmassa klo 17.00.
Lasten oma radio kuuluu osoitteessa www.lastenomaradio.fi.

Onko sinulla omia muistoja tai kommentteja tästä levystä? Kirjoita toki muistosi kommenttikenttään!

#2 Mikko Alatalo - Eläimiä suomalaismetsissä (1981)

LASTEN LEVYKLASSIKKO

#2 Mikko Alatalo - Eläimiä suomalaismetsissä (1981)
genre: iskelmä, rock, punk, reggae, huumori

     ------------------------------------------------------------
      "Kyllä kylässä voit käydä Känkkäränkkä
       kun on Känkkäränkkä-päivä
       onhan se kiva, että lapsilla on oma vänkkäräsäärinen noita"
       (Känkkäränkkä)
      --------------------------------------------------------------

 

Mikko Alatalo on tehnyt pitkän uran viihteessä, ja hänen diskografiassaan on myös neljä lastenlevyä. Niistä ensimmäinen, pääosin Harri Rinteen kanssa sävelletty ja sanoitettu Eläimiä suomalaismetsissä, syntyi puoliksi vitsinä ja ilmestyessään vuonna 1981 yllätti tekijät suosiollaan. Finnscandian Hi-Hat-levymerkin julkaisema levy myi lopulta 47 000 kappaletta eli melkein platinaa, tietää Mikko Alatalon sivu kertoa.

Yli 30 vuotta myöhemmin kuunneltuna Eläimiä suomalaismetsissä on monipuolinen ja monella tasolla viihdyttävä lastenlevy. Siinä on huumoria niin teksteissä kuin musiikissa, lapsekasta valistusta ja ihan asiallista soittoa.

Levyn huiman menestyksen syynä ei pidetty kahta tv:n laulukilpailuista tuttua veisua (Mummoni ja moukarinheitto, Syksyn sävel -voittaja 1981 sekä Taitaa tulla kesä, Suomen interviisukarsinnan voittaja 1981) vaan sitä, että levyllä esiintyi kansakunnan muistiin pysyvästi jäänyt Känkkäränkkä-noita.

Alun perin satuhahmo, ilkeä pikkunoita, syntyi kirjailija Maija Lindgrenin ja piirtäjä Annami Poivaaran kynästä. Alatalo-Rinteen laulujen kautta noitahahmon maine vain kasvoi ja mm. Tampereen Komediateatteri teki lauluihin pohjautuen yhden täysmittaisen ja neljä minimusikaalia. "Yhdessä iltasadussa seikkaili kiukkuinen pieni noita, josta tuli sittemmin hyvinkin tunnettu. Känkkäränkkä on minun luomukseni. Mielestäni meistä jokaisessa on ainakin jonkin verran Känkkäränkkää, ja saa ollakin, Annami Poivaara miettii." (Annami on Tammelankotien satutäti Kotilinnalehti, Lokakuu 2010)

Alatalo ja Rinne ovat tekivät samasta aiheesta myöhemmin lisää lauluja, ja Känkkäränkkä pysyi mukana sekä Mikon levyjen (Känkkäränkkä ja Artturi Robotti, Känkkäränkkä-hiihtokoulu) että lastenmusiikkikokoelmien (Känkkäränkkä ja koko muu konkkaronkka) nimissä. Oman versionsa noitamaisesta kappaleesta ovat levyttäneet Lilli Palvalin ja Elisa Piispanen kokoelmalle Tii-li-a taa-li-a tal-lal-laa  ja ehkä menevin cover on Fredin tulkinta levyllä Lähtekäämme metsään.

Känkkäränkkä jäi asumaan paitsi lastenmusiikkiin, myös kieleen. Ilmaus on niin vakiintunut arkisessa kielenkäytössä, että harvoin enää muistaa sen tulevan laulusta, aivan kuin kamarineuvos Matti Viherjuuren keksimä ja Irwin Goodmanin "julkaisema" 1970-luvun uudissana Häirikkö.

Alatalon kanssa Eläimiä suomalaismetsissä -levyn kirjoitti siis Harri Rinne, tamperelainen muusikko-lauluntekijä ja Mikon aisapari jo 1970-luvulta lähtien. Parivaljakko oli tietoisesti laventamassa lastenmusiikkitarjontaa ajan muun viihde- ja populaarikulttuurin mukaiseksi.

Kuten nykyään voimme nähdä Syksyn sävel -retroista sekä vanhoista Euroviisu-karsinnoista, vielä 1980-luvulla kansa piti paljon humoristista rallatuksista. Kultakauttaan elivät niin Erkki Liikanen  kuin Sleepy Sleepers, ja osallistuipa Juice Leskinenkin vuoden 1981 Euroviisuihin. Mikon ja Harrin  huumori oli sellaista, että se sopi niin aikuisille kuin lapsille, ja siksipä vuoden 1981 Syksyn sävelen voitti absurdi tarina maailman vahvimmasta moukarimummosta. Mummoni ja moukarinheitto on tietysti nykyisessä kasvatusympäristössä vähintään kyseenalainen, mutta eipä 1980-luvun alun lapsikaan sitä ihan tosissaan ottanut. Mummo seikkailee myös Hiljaa maitotyttö -laulussa, jota ei lapsi ymmärtänyt lainkaan, mutta sai silti jonkinlaisen mielikuvan mummon kovasta lapsuudesta.

--------------------------------------------------------------
"Hiljaa hiljaa, maitotyttö, mummolle sanottiin
Oli piian elämä niin kuin istuisi kiikkerään kanoottiin"
(Hiljaa, hiljaa, maitotyttö)
--------------------------------------------------------------

 

Kaiken kansan huumorihittejä päätyi levylle kaksi kappaletta, kun mukaan napattiin "kuriositeettina" myös Esko Koivumiehen säveltämä ja sanoittama Taitaa tulla kesä. Mikko Alatalo oli valittu edustamaan kappaleella Suomea Sopotin interviisuissa, jotka jäivät kuitenkin sinä vuonna pitämättä Puolan levottoman tilanteen vuoksi. Laulusta tuli Suomessa valtava menestys, ja tunnetaanpa se Virossakin Reet Linnan käännöksenä Kätte joudnud suvi.

 

Yksi suomalaismetsään eksynyt eläin on Nakke Nakuttaja, Danny Kaye & Andrew Sistersin klassikko, joka on levyn ainoa coverkappale. Tähän Alatalo ja Rinne tekivät kuitenkin itse suomenkielisen tekstin.

Monipuolisin musiikillinen ilottelu koetaan Hullu rumpali -kappaleessa, jossa esitellään erilaisia rytmejä ja rumpukomppeja. Nykykuulijan harmiksi kappaleen lennokas teksti sisältää kuitenkin poliittisesti epäkorrektin n-sanan, mikä vähentää sen esittämistä tämän päivän lastentapahtumissa. 

Lapsia naurattava tarina on Siilin turkki, jossa siili oli jättänyt saunomisen ajaksi piikkiturkkinsa naulaan, ja isä sitten käytti sitä pesusienenä, mutta vanhempaakin viihdyttää Eläinten olympialaiset, yksi levyn menevimmistä tarinoista, jossa "ei fuskaaminen käy koska siat oli järjestysmiehinä ja seepra oli tuomari".

   ----------------------------------------------------------------------
   "Maraton on kamelille helppo juoksu, hopeaa sai joku outo epeli.
   Siitä levis paha deodorantin tuoksu. Joku tiesi "se on apinoiden veli!"
   Se oli ohutnahkainen ja karvaton ja kahdella sorkalla loikki.
   Kun ei moista oltu ennen nähty niin seepra pisti kilpailun poikki"
   Eläinten olympialaiset)
   ----------------------------------------------------------------------

Levyllä kuuluvat vahvasti 1980-luvun alun musiikilliset trendit rock, punk ja reggae sekä aiemmin mainittu huumorimusiikki. Toisinaan levy on kuin Sliippareita lapsille, ja esimerkiksi Hassu joulupukki on kuin kiltti versio M.A.Nummisen kymmenen vuotta aiemmin julkaisemasta hurjasta biisistä Joulupukki puree ja lyö.

Pelle Miljoona -imitaatio Reijo Rotta on hillitön punk-veto, ja myöhemmissä haastatteluissa Alatalo ja Rinne ovatkin sanoneet, että tarkoitus oli tehdä lapsille ajan rytmimusiikkia, jottei heidän tarvitsisi kuunnella aikuisille tehtyä rokkia ja heviä. Levyn kasvatuksellista antia edustavat kaunis sävellys, Mikon ja hänen Jaska-poikansa luonnonsuojeluaiheinen duetto Isä, kerro mulle, anatomiaa ja empatiaa opettava Joka sydän käy sekä sukupuolivalistusta antava Mistä minä oon tullut?. Viimeisessä Mikko laulaa lapsille mitä tarkoitetaan rakastelemisella, ja se tapahtuu kumma kyllä vilpittömän uskottavasti.

Hämmentävin levyn teksteistä on Oma hyeena - lyhyessä välilaulussa nimittäin syödään lasten lemmikki. Alle minuutin mittainen tempaisu on myös 6-vuotiaan Jaska Alatalon säveltämä ja sanoittava lapsekkaan kömpelö mutta riemastuttava Halivuud, ja levyn päättävä nimikkokappale on taas kosketinsoittaja Martti Kalevi "Masi" Luoman kynästä. Luoma soitti Mikon bändissä 1980-luvulla mutta kynäili samalla myös sellaisen kesäklassikon kuin Hietaniemi biitsi (teksti Mikko Saarela, esitt. Martiz).

Eläimiä suomalaismetsissä on tietylle sukupolvelle lapsuusnostalgiaa, mutta valtaosin erittäin toimiva lastenlevy edelleenkin.  LP:tä näkyy toisinaan divareissa, CD-versio on Warnerin kokoelmapaketissa Kultaiset lastenlaulut 2 ja toki levyn saa sekä iTunesista että Spotifysta.

    1.    Utsjoki-Kevo
    2.    Nakke Nakuttaja (Woody Woodpecker)
    3.    Hullu rumpali
    4.    Reijo Rotta
    5.    Siilin turkki
    6.    Eläinten olympialaiset"
    7.    Seimestä seimeen
    8.    Hassu joulupukki
    9.    Isä, kerro mulle
    10.    Mummoni ja moukarinheitto
    11.    Hiljaa hiljaa maitotyttö
    12.    Taitaa tulla kesä
    13.    Joka sydän käy
    14.    Lasten oma hyeena
    15.    Känkkäränkkä
    16.    Halivuud
    17.    Mistä minä oon tullut?
    18.    Eläimiä suomalaismetsissä

Muusikot
Mikko Alatalo: laulu
Seppo Alajoki: kitara
Masi Luoma: kosketinsoittimet
Pertsa Tolonen: basso
Arska Rautajoki: rummut
Jaska Alatalo: laulu
Pekka Luoma: laulu
Pentti Penninkilampi: laulu

Äänitys: Mika Sundqvist, MSL-studio, Lempäälä, kesä 1981
Levy-yhtiö Hi-Hat, levykoodi HILP 151

Elämää suomalaismetsissä on Lasten oman radion viikon levy 12.-18.8.2013 ja se kuullaan päivittäin klo 9.00 ja 16.00 osoitteessa www.lastenomaradio.fi.

Onko sinulla omia muistoja tai kommentteja tästä levystä? Kirjoita toki muistosi kommenttikenttään!