perjantai 9. elokuuta 2013

#2 Mikko Alatalo - Eläimiä suomalaismetsissä (1981)

LASTEN LEVYKLASSIKKO

#2 Mikko Alatalo - Eläimiä suomalaismetsissä (1981)
genre: iskelmä, rock, punk, reggae, huumori


     ------------------------------------------------------------
      "
Kyllä kylässä voit käydä Känkkäränkkä
       kun on Känkkäränkkä-päivä
       onhan se kiva, että lapsilla on oma vänkkäräsäärinen noita"

       (Känkkäränkkä)
      --------------------------------------------------------------

 

Mikko Alatalo on tehnyt pitkän uran viihteessä, ja hänen diskografiassaan on myös neljä lastenlevyä. Niistä ensimmäinen, pääosin Harri Rinteen kanssa sävelletty ja sanoitettu Eläimiä suomalaismetsissä, syntyi puoliksi vitsinä ja ilmestyessään vuonna 1981 yllätti tekijät suosiollaan. Finnscandian Hi-Hat-levymerkin julkaisema levy myi lopulta 47 000 kappaletta eli melkein platinaa, tietää Mikko Alatalon sivu kertoa.

Yli 30 vuotta myöhemmin kuunneltuna Eläimiä suomalaismetsissä on monipuolinen ja monella tasolla viihdyttävä lastenlevy. Siinä on huumoria niin teksteissä kuin musiikissa, lapsekasta valistusta ja ihan asiallista soittoa.

Levyn huiman menestyksen syynä ei pidetty kahta tv:n laulukilpailuista tuttua veisua (Mummoni ja moukarinheitto, Syksyn sävel -voittaja 1981 sekä Taitaa tulla kesä, Suomen interviisukarsinnan voittaja 1981) vaan sitä, että levyllä esiintyi kansakunnan muistiin pysyvästi jäänyt Känkkäränkkä-noita.

Alun perin satuhahmo, ilkeä pikkunoita, syntyi kirjailija Maija Lindgrenin ja piirtäjä Annami Poivaaran kynästä. Alatalo-Rinteen laulujen kautta noitahahmon maine vain kasvoi ja mm. Tampereen Komediateatteri teki lauluihin pohjautuen yhden täysmittaisen ja neljä minimusikaalia. "Yhdessä iltasadussa seikkaili kiukkuinen pieni noita, josta tuli sittemmin hyvinkin tunnettu. Känkkäränkkä on minun luomukseni. Mielestäni meistä jokaisessa on ainakin jonkin verran Känkkäränkkää, ja saa ollakin, Annami Poivaara miettii." (Annami on Tammelankotien satutäti Kotilinnalehti, Lokakuu 2010)

Alatalo ja Rinne ovat tekivät samasta aiheesta myöhemmin lisää lauluja, ja Känkkäränkkä pysyi mukana sekä Mikon levyjen (Känkkäränkkä ja Artturi Robotti, Känkkäränkkä-hiihtokoulu) että lastenmusiikkikokoelmien (Känkkäränkkä ja koko muu konkkaronkka) nimissä. Oman versionsa noitamaisesta kappaleesta ovat levyttäneet Lilli Palvalin ja Elisa Piispanen kokoelmalle Tii-li-a taa-li-a tal-lal-laa  ja ehkä menevin cover on Fredin tulkinta levyllä Lähtekäämme metsään.

Känkkäränkkä jäi asumaan paitsi lastenmusiikkiin, myös kieleen. Ilmaus on niin vakiintunut arkisessa kielenkäytössä, että harvoin enää muistaa sen tulevan laulusta, aivan kuin kamarineuvos Matti Viherjuuren keksimä ja Irwin Goodmanin "julkaisema" 1970-luvun uudissana Häirikkö.

Alatalon kanssa Eläimiä suomalaismetsissä -levyn kirjoitti siis Harri Rinne, tamperelainen muusikko-lauluntekijä ja Mikon aisapari jo 1970-luvulta lähtien. Parivaljakko oli tietoisesti laventamassa lastenmusiikkitarjontaa ajan muun viihde- ja populaarikulttuurin mukaiseksi.

Kuten nykyään voimme nähdä Syksyn sävel -retroista sekä vanhoista Euroviisu-karsinnoista, vielä 1980-luvulla kansa piti paljon humoristista rallatuksista. Kultakauttaan elivät niin Erkki Liikanen  kuin Sleepy Sleepers, ja osallistuipa Juice Leskinenkin vuoden 1981 Euroviisuihin. Mikon ja Harrin  huumori oli sellaista, että se sopi niin aikuisille kuin lapsille, ja siksipä vuoden 1981 Syksyn sävelen voitti absurdi tarina maailman vahvimmasta moukarimummosta. Mummoni ja moukarinheitto on tietysti nykyisessä kasvatusympäristössä vähintään kyseenalainen, mutta eipä 1980-luvun alun lapsikaan sitä ihan tosissaan ottanut. Mummo seikkailee myös Hiljaa maitotyttö -laulussa, jota ei lapsi ymmärtänyt lainkaan, mutta sai silti jonkinlaisen mielikuvan mummon kovasta lapsuudesta.

--------------------------------------------------------------
"Hiljaa hiljaa, maitotyttö, mummolle sanottiin
Oli piian elämä niin kuin istuisi kiikkerään kanoottiin"

(Hiljaa, hiljaa, maitotyttö)
--------------------------------------------------------------

 

Kaiken kansan huumorihittejä päätyi levylle kaksi kappaletta, kun mukaan napattiin "kuriositeettina" myös Esko Koivumiehen säveltämä ja sanoittama Taitaa tulla kesä. Mikko Alatalo oli valittu edustamaan kappaleella Suomea Sopotin interviisuissa, jotka jäivät kuitenkin sinä vuonna pitämättä Puolan levottoman tilanteen vuoksi. Laulusta tuli Suomessa valtava menestys, ja tunnetaanpa se Virossakin Reet Linnan käännöksenä Kätte joudnud suvi.

 

Yksi suomalaismetsään eksynyt eläin on Nakke Nakuttaja, Danny Kaye & Andrew Sistersin klassikko, joka on levyn ainoa coverkappale. Tähän Alatalo ja Rinne tekivät kuitenkin itse suomenkielisen tekstin.

Monipuolisin musiikillinen ilottelu koetaan Hullu rumpali -kappaleessa, jossa esitellään erilaisia rytmejä ja rumpukomppeja. Nykykuulijan harmiksi kappaleen lennokas teksti sisältää kuitenkin poliittisesti epäkorrektin n-sanan, mikä vähentää sen esittämistä tämän päivän lastentapahtumissa. 

Lapsia naurattava tarina on Siilin turkki, jossa siili oli jättänyt saunomisen ajaksi piikkiturkkinsa naulaan, ja isä sitten käytti sitä pesusienenä, mutta vanhempaakin viihdyttää Eläinten olympialaiset, yksi levyn menevimmistä tarinoista, jossa "ei fuskaaminen käy koska siat oli järjestysmiehinä ja seepra oli tuomari".

   ----------------------------------------------------------------------
   "Maraton on kamelille helppo juoksu, hopeaa sai joku outo epeli.
   Siitä levis paha deodorantin tuoksu. Joku tiesi "se on apinoiden veli!"
   Se oli ohutnahkainen ja karvaton ja kahdella sorkalla loikki.
   Kun ei moista oltu ennen nähty niin seepra pisti kilpailun poikki"

   Eläinten olympialaiset)
   ----------------------------------------------------------------------

Levyllä kuuluvat vahvasti 1980-luvun alun musiikilliset trendit rock, punk ja reggae sekä aiemmin mainittu huumorimusiikki. Toisinaan levy on kuin Sliippareita lapsille, ja esimerkiksi Hassu joulupukki on kuin kiltti versio M.A.Nummisen kymmenen vuotta aiemmin julkaisemasta hurjasta biisistä Joulupukki puree ja lyö.

Pelle Miljoona -imitaatio Reijo Rotta on hillitön punk-veto, ja myöhemmissä haastatteluissa Alatalo ja Rinne ovatkin sanoneet, että tarkoitus oli tehdä lapsille ajan rytmimusiikkia, jottei heidän tarvitsisi kuunnella aikuisille tehtyä rokkia ja heviä. Levyn kasvatuksellista antia edustavat kaunis sävellys, Mikon ja hänen Jaska-poikansa luonnonsuojeluaiheinen duetto Isä, kerro mulle, anatomiaa ja empatiaa opettava Joka sydän käy sekä sukupuolivalistusta antava Mistä minä oon tullut?. Viimeisessä Mikko laulaa lapsille mitä tarkoitetaan rakastelemisella, ja se tapahtuu kumma kyllä vilpittömän uskottavasti.

Hämmentävin levyn teksteistä on Oma hyeena - lyhyessä välilaulussa nimittäin syödään lasten lemmikki. Alle minuutin mittainen tempaisu on myös 6-vuotiaan Jaska Alatalon säveltämä ja sanoittava lapsekkaan kömpelö mutta riemastuttava Halivuud, ja levyn päättävä nimikkokappale on taas kosketinsoittaja Martti Kalevi "Masi" Luoman kynästä. Luoma soitti Mikon bändissä 1980-luvulla mutta kynäili samalla myös sellaisen kesäklassikon kuin Hietaniemi biitsi (teksti Mikko Saarela, esitt. Martiz).

Eläimiä suomalaismetsissä on tietylle sukupolvelle lapsuusnostalgiaa, mutta valtaosin erittäin toimiva lastenlevy edelleenkin.  LP:tä näkyy toisinaan divareissa, CD-versio on Warnerin kokoelmapaketissa Kultaiset lastenlaulut 2 ja toki levyn saa sekä iTunesista että Spotifysta.

    1.    Utsjoki-Kevo
    2.    Nakke Nakuttaja (Woody Woodpecker)
    3.    Hullu rumpali
    4.    Reijo Rotta
    5.    Siilin turkki
    6.    Eläinten olympialaiset"
    7.    Seimestä seimeen
    8.    Hassu joulupukki
    9.    Isä, kerro mulle
    10.    Mummoni ja moukarinheitto
    11.    Hiljaa hiljaa maitotyttö
    12.    Taitaa tulla kesä
    13.    Joka sydän käy
    14.    Lasten oma hyeena
    15.    Känkkäränkkä
    16.    Halivuud
    17.    Mistä minä oon tullut?
    18.    Eläimiä suomalaismetsissä

Muusikot
Mikko Alatalo: laulu
Seppo Alajoki: kitara
Masi Luoma: kosketinsoittimet
Pertsa Tolonen: basso
Arska Rautajoki: rummut
Jaska Alatalo: laulu
Pekka Luoma: laulu
Pentti Penninkilampi: laulu

Äänitys: Mika Sundqvist, MSL-studio, Lempäälä, kesä 1981
Levy-yhtiö Hi-Hat, levykoodi HILP 151

Elämää suomalaismetsissä on Lasten oman radion viikon levy 12.-18.8.2013 ja se kuullaan päivittäin klo 9.00 ja 16.00 osoitteessa www.lastenomaradio.fi.

Onko sinulla omia muistoja tai kommentteja tästä levystä? Kirjoita toki muistosi kommenttikenttään!

4 kommenttia:

  1. Tuosta levyn avausraidasta, Utsjoki-Kevosta, mietimme Ohjelmapäällikön Blogissakin Epävirallisen Tarkkailijan maineen kummatkin saaneina yhdessä "Kolleegan" kanssa, että jos Alatalo, joskus tekisi siihen ruotsinkieliset sanat ja esittäisi sen jonkun myös ruotsiapuhuvan lapsen kanssa, pitäisi jo Utsjoki paikkakuntana, vaihtaa johonkin, sanotaanko Pohjanmaan enemmistöväestöltään ruotsinkieliseen paikkakuntaan, sekä murre kyseisen paikkakunnan ruotsinkieliseen murteeseen, mutta ei missään nimessä Närpiön ikäänkuin omaan ruotsinkieleen, jottei kappaleen sanoma, menisi siltäosin ymmärtämättömäksi. Sensiaan tuo suomenkielisessäkin esiintyvä "Hesan Slangi," omaa jo sinäänsä ruotsinkielen piirteitä, joten se puoli, ei olisi vaikea muunneltava! Entä tuo Coveri ja -Isä, kerro mulle, eli kuulin kerran 80-luvun lopulla Ylen silloisen Lasten Toivekonsertin ruotsinkielisessä vastineohjelmassa "Barnens gåva i toner," aivan samalla idealla tehdyn, ruotsinkielisen kappaleen "Pappa tänk," jonka sanoma, oli myös muistaakseni tuollainen luonnonsuojeluaiheinen ja vieläpä kappaleen jälkeen, mainitsi ohjelman Juontaja Ole Holmberg, että kyseessä olisi alunperin jenkkiläinen kappale? En valitettavasti muista, ketkä tuon esittivät, mutta tämän Alatalojen version tapaan mies ja -lapsi, mutta sävel ja -rytmi, olivat hieman erilaisia, vaikka sekin meni A-duurista. Ja todentotta, onhan se Reijo-Rotta aivan Pelle Miljoona-imitaatio, kunhan sitä sillä korvalla kuuntelee, vaikka Olin kylläkin kuullut myös ihan "oikeaakin" Miljoonaa, jo ennen, kuin tämä äänite, oli ilmestynyt. Entä tuo Hassu Joulupukki, eli elikö hän vielä siinä stereotypiassa, että vain äiti imuroisi ja isä, olisi se sähköjunafriikki, kun jakoi vääriä lahjoja väärille saajille, mutta toisaalta, onhan kiukaalla paistettu kalkkuna, ihan hyvää syötävää ja löylyähän voi heittää pöytään, kaatamalla vettä pöydälle ja sihisemällä, kuin saunankiuas, vaikken silloin pienenä, viimeisintä tajunnutkaan ja ehkä parempi niin, ettei pakoteta pyyhkimään pöytää, eli kalkkunat vain kiukaalle, mutta muistakaa paistopussi, taikka muu vastaava, etteivät kivet, mene pilalle!

    VastaaPoista
  2. Vielä hieman lisää tuosta Utsjoki-Kevosta, jonka sanoma, on sinäänsä selvä, eli sitä on muutettu sieltä "Landelta" tänne Martsikaan budjaamaan, eli asumaan ja tottakai, sitä "Landea," pidetään Ummikkona, mutta kärjistetäänpäs vielä hieman, eli perusummikon piirteiden lisäksi, sitä satutaan vielä kuulumaan johonkin vammaisryhmään, niin johan on homma valmis! Itse, olen sinäänsä hieman väärä ihminen kirjoittamaan omista, Ummikkona olemisen kokemuksista koulussa, kun kerran olen suuriltaosin, käynyt kouluni erityisopetuksessa, mutta jos haluatte lukea tällaisista, suosittelen tuttavani Laulupedagogi Riikka Hännisen kirjaa "Sokkotreffit elämän kanssa, josta löydätte pientä perustietoa, sekä sen tilauslomakkeen osoitteesta www.laululahde.fi ja miten nämä 2 juttua nyt sitten liittyisivät toisiinsa? Kun Olin kuullut tuota Utsjoki-Kevoa hieman vanhempana "Papparaisena," totesin, että tuotahan se Riikkakin monet kerrat on kirjoitellut sanomanaan, että "se on itsestä kii," eli tässä tapauksessa, pelaa lätkää, jossakin muussa tapauksessa, soita se biisi vaikka takaperin, tai jotakin muuta, mikä se vahva alue nyt sitten onkaan, mutta näytä, että olet kova jätkä, niin et enää ole Ummikko, kuuluitpa sitten erityisryhmään, tai et! Unohtui jo edellisessä sanoa, että Olin kuullut Känkkäränkän ja -Hassun joulupukin telkkarista Alatalon itsensä esittämänä, pelkän akustisen kitaran säestämänä jo alkuvuodesta 1980, pikku Kakkosen iltalauluina, sillä kuten joku ehkä muistaakin, vuorottelivat Pikku Kakkosessa iltalaulu, iltasatu ja -iltaruno.

    VastaaPoista